Levottoman yön vietettyämme ja kuumetaudin ahdistellessa, ankaran helteen johdosta, jota olimme kärsineet, hankkiusimme Chamonixiin palataksemme; mutta ennen lähtöämme kirjoitimme erääsen tuvassa sitä varten säilytettyyn kirjaan omat ja matkakumppaliemme nimet ja matkan pää-asialliset seikat.
Kello 8 aikana lähdimme matkalle Chamonixiin. Pääsy Bossons-jäätiön yli oli vaikea, mutta vaaraa ei ollut mitään.
Puolen tunnin matkan päässä Chamonix'ista tapasimme muutamia englantilaisia matkailijoita, jotka olivat odottaneet tuloamme. Meidät havaittuansa he tulivat herttaisesti meitä vastaan, onnittelemaan meitä menestykseemme. Eräs heistä esitti meille vaimonsa, täydellisesti sivistyneen naisen. Suurilla viivauksilla kuvailtuamme matkustuksemme, sanoi rouva meille sydämestä tulevalla mielen osoituksella:
— Kuinka suuresti eikö teitä kadehdita! Antakaa minun koskea alppi-sauvoihinne!
Nämä sanat varmaan tulkitsivat kaikkein ajatuksia meidän suhteemme.
Nousu Mont-blanc'ille on ylen vaivaloinen. Sanotaan mainion luonnontutkijan de Saussuren siinä perustaneen sen taudin, joka laski hänet hautaan muutamia kuukausia sen perästä. En luule saattavani paremmin lopettaa tätä kertomusta kuin näillä Markham Shervillen sanoilla:
Oli miten oli, en kehoita ketään nousemaan Mort-blanc'ille. Se on yritys, jonka mahdollinen tieteellinen hyöty ei arvossa vastaa niitä vaaroja, joiden alttiiksi annetaan itsensä ja muut.