Great Easternin suunnattoman rungon sisässä oleva sisuslaitos on mielevästi aprikoitu. Keulassa on höyry-pesuhuone ja laivaväen pakki (majapaikat). Sitte tulee naisten salonki ja eräs salonki, joka on kaunistettu kynttilä-ruunuilla, kiikkuvilla lampuilla sekä lasilla peitetyillä maalauksilla. Nämä loistoisat huoneet saavat valonsa sivuille tehtyin aukkoin kautta ja ovat ylikannen kanssa yhteydessä, leveiden portaiden kautta, jotka ovat varustetut metallipykälöillä ja mahonkipuusta tehdyillä käsipuilla. Kupeille on laitettu neljä, käytävällä eroitettua hyttiriviä, joista hyteistä muutamat ovat yhdistyksessä salien kanssa portaiden kantta, ja toiset ovat alakerrassa, jonne eri portaat vievät. Perän puolessa on kolme isoa ruokahuonetta, samanlaisilla laitoksilla hyttien suhteen. Keulasalongeista tultiin peräsalonkeihin käytävää myöten, joka kulkee rataskoneen ympäri sen rautaisten seinäin ja kyöki-huoneiden välitse.
Great Easternin koneita pidetään syystä kyllä mestariteoksina — olinpa sanoa mestariteoksina uurimaakarin työssä. Aivan hämmästyttävää on nähdä näiden suunnattomain rataslaitosten tekevän työtä kellon tarkkuudella ja hiljaisuudella. Rataskoneen nimellinen voima on tuhat hevosta; potkuri-koneen tuhat kuusisataa.
Erillään molemmista näistä loistoksista on Great Easternilla vielä kuusi muuta apukonetta, suuttamista, liikkeelle-panoa ja vinttureita varten. Niinkuin nähdään, on höyryllä tähdellinen tehtävä kaikissa tämän laivan temppueluissa.
Tämmöinen on tämä verraton ja kaikilta helposti tunnettava höyrylaiva, mikä ei kumminkaan estänyt erästä franskalaista kapteinia kirjoittamasta seuraavaa viatonta muistoonpanoa päiväkirjaansa: "Kohtasimme kuusimastoisen ja viisi korsteinisen laivan. Luultavasti se oli Great Eastern".
Kahdeksas luku.
Yö keskiviikon ja torstain välillä oli sangen tukala. Vuoteeni kiikkui kovin levottomasti. Vaatesäkit ja matkalaukut kiitelivät sinne ja tänne hytissäni. Tavaton ryminä kuului likimmäisestä salongista, johon kaksi tahi kolmesataa tavaratukkua oli väliaikaisesti sälytetty ja jossa ne nyt vierivät toiselta puolelta toiselle, jysähdellen pöytiä ja penkkiä vasten. Ovet paukkuivat, lankut rasahtelivat, seinät narisivat, putellit ja lasit kilisivät toisiansa vasten, ja kokonaisia tornia posliinikaluja rimahteli lattiaan penttereissä. Myös kuulin potkurin säännöttömän hurinan ja rattaiden läiskynnän, jotka vuorottain vajosivat veteen ja vuorottain pieksivät ilmaa siivillänsä. Kaikista näistä merkeistä hoksasin tuulen virenneeksi ja ettei höyrylaiva enää ollutkaan tunnoton aalloille, kun ne sitä syrjästä ahdistivat.
Kello 6 aikana aamulla nousin minä ylös, onnettoman yön vietettyäni. Toisella kädellä pidellen itseäni sängystä kiinni puin minä toisella vaatteet päälleni, paraiten kuin taisin. Mutta ilman tuetta en olisi pysynyt jaloillani, ja minulla oli paljon tekemistä ennenkuin sain päällystakin päälleni. Sitte lähdin hytistäni ja menin salongin läpi, keinotellen itseni käsin ja jaloin noiden sekamyllässä olevain tavaratukkuin yli. Sitte konttasin portaita ylös kuin romalainen sotamies, joka astuu portaita myöten Pontius Pilatuksen Pyhäin Astuinten eteen, ja tulin viimein kannelle, jossa kaappasin lujasti kiinni eräästä vantin napista.
Maata ei enää näkynyt. Me olimme yöllä sivunneet Cap Clearin, ja ympärillämme oli ainoastaan tuo suunnaton ympyrä, jonka veden ääri muodostaa taivasta vasten. Vuolukiven karvainen meri vyöryi pitkinä laineina, jotka eivät puhkeilleet. Laiva, jolla oli tuuli laidalta eikä tukea purjeilta, vaarui hirvittävästi. Sen mastot, jotka olivat kuin pitkiä komppassineuloja, tekivät huojuessaan summattomia kaaria ilmassa. Sen hyppiminen ei ollut juuri tuntuva, sen myönnän, mutta vaaniminen oli mahdoton kestää. Mahdotonta oli pysyä pystyssä. Vahdissa oleva upseeri koukkasi kiinni komentosiltaan ja heilui kuin köysikiikussa.
Krysshultilta krysshultille onnistuin pääsemään oikeanpuolisen rataskotoksen luokse. Kansi oli kosteana sumusta ja sangen liukas. Yritin sentähden nojaamaan erästä komentosillan tukea vasten, kun yhtäkkiä näin erään ihmisruumiin välkähtävän jalkaini viereen.
Se oli tohtori Dean Pitferge. Tämä omituinen tohtori nousi heti polvilleen ja katsoi minuun.