— Nuo, — sanoi hän, — ovat kaukaisesta Lännestä. Vanhin heistä, joka on kuin ensimäinen kirjuri jutunkantajan luona, on mahtava mies, pankin johtaja Chicagossa. Hänellä on aina kainalossa albumi, sisältävä näköalat hänen korkeasti rakastetussa kaupungissa, josta hän kopeilee, ja syystä kyllä: kaupungista, joka rakettiin 1836 ja jossa nyt on 400 tuh. sielua, hänen itsensäkin niihin luettuna. Hänen vieressään näette kalifornialaisen parikunnan. Nuori vaimo on kaunis ja ihastuttava; mies, hyvin hyvästi pesty, on entinen auran ajaja, joka aikanaan kynti kultapaakkuja. Hän…
— On kai mahtava mies, — ennätin sanoa.
— On kyllä, — vastasi tohtori, — hänen varansa arvataan miljoonia.
— Entäs tuo pitkä varsi, joka aina keikuttelee päätänsä ylös ja alas kuin neekeri kelloa?
— Sekö, — vastasi tohtori, — se on se mainio Cokburn Rochesterista, maailman tilaston taitaja, joka on punninut kaikki, mitannut kaikki, jakanut ja laskenut kaikki. Asettakaapa joku kysymys tuon haittaamattoman hullun vastattavaksi ja hän on sanova teille, kuinka paljon leipää viisikymmenen-vuotias ihminen on syönyt aikanansa, ja kuinka monta kuutio-meteriä ilmaa hän on sisäänsä hengittänyt. Hän on sanova teille, kuinka monta peninkulmaa kirjeenkantaja astuu päivittäin, ainoastaan rakkaudenkirjeitä kantaissansa. Hän saattaa sanoa teille, kuinka monta leskeä tunnittain kulkee London-sillan yli, taikka kuinka laaja ja korkea torni tulisi, jos se rakettaisiin niistä voileivistä, jotka Yhdysvaltioiden kansalaiset yhdessä vuodessa nielevät. Hän on sanova teille…
Tohtori oli oikein vauhdissaan ja olis voinut pitkittää kauankin samalla tavoin, mutta muita matkustajia kulki ohitsemme ja saattivat väsymättömän tohtorin tekemään uusia muistutuksia. Kuinka monta erilaista luonnetta eikö ollut tuossa matkustaja-joukossa, jossa ei kumminkaan ollut yhtään joutilasta vetelehtäjää, sillä eihän siirrytä toisesta maan-osasta toiseen ilman tosi syyttä! Enin osa epäiltämättä menee etsimään onneansa Amerikan maalla, unhottaen että jankilla on asemansa yhteiskunnassa jo kaksikymmenen-vuotiaana ja että hän viidenkolmatta vuotisena pitää itsensä kovin vanhana rupeamaan kenenkään kanssa siitä taisteluun.
Näiden seikkailijain, keksijäin ja onnen etsijäin joukossa osoitti minulle Dean Pitferge muutamia, jotka eivät olleet mielenkiintoa herättämättä. Yksi niistä oli oppinut kemisti, tohtori Liebigin kanssa kilpaileva, joka sanoi keksineensä keinon tihentää kaikki ravitsevat aine-osat yhdestä härästä niin suureen lihapalaseen kuin viiden frankin lantti on, ja joka nyt meni lyömään rahaa märehtivistä karjoista Pampas-aavikoilla. Toinen, joka oli keksinyt lakkarissa kannettavan liikutusvoiman — lakkarikellon kuoreen mahtuvan höyryhevosen — kiirehti tästä keksinnöstään hyötymään Uudessa Englannissa. Tuo kolmas, eräs franskalainen Chapon-kadun varrelta, vei muassaan kolmeakymmentä tuhatta pahvivauvaa, jotka osasivat sanoa "pappa" hyvin onnistuvalla Amerikan tavalla, ja hän tiesi nyt etsityn onnensa saavuttaneensa.
Ja ottamattakin lukuun näitä omalaatuisia ihmisiä, kuinka monta muuta eikö ollut, joiden salaisuuksia ei voitu aavistaakaan! Kenties oli niissä joku kassanhoitaja, joka karkasi tyhjän kassa-arkun luota, tahi joku salainen poliisi, joka tekeytyi tuttavaksi hänen kanssansa ja ainoastaan odotti Great Easternin tuloa New-Yorkiin tarttuaksensa hänen kautustaansa! Kukatiesi olisi tässä joukossa myöskin voinut löytyä joitakuita noita epäiltäväin yritysten "perustajia", jotka aina löytävät kevyt-uskoisia osakkeiden ottajia, vaikka näillä yrityksillä olisikin tämmöisiä nimiä: *Valtameri-yhtiö Polynesion valistusta varten kaasulla*, tahi *Yleinen yhtiö tulen kestävien hiilien valmistusta varten*.
Mutta tällä silmänräpäyksellä kääntyi huomioni erään sisään astuvan nuoren parikunnan puoleen, jolla näytti olevan kovin varhainen ikävä.
— Ne ovat perulaisia, herraseni, — sanoi tohtori, — parikunta, joka naittui vuosi tätä ennen ja on viettänyt kuherrus-viikkojansa kaikilla maailman kulmilla. He lähtivät Limasta hää-iltana. He jumaloitsivat toisiansa Japanissa, rakastivat toisiansa Australiassa, suvaitsivat toisiansa Franskanmaalla, kiistelivät Englannissa ja tulevat epäiltämättä eriämään toisistaan Amerikassa!