Laivan vauhti ei siis ollutkaan enennyt, vaikka höyryn paino oli noussut kattiloissa. Mutta syynä siihen oli nokkavastainen länsi tuuli, joka melkoisesti oli estänyt sen menoa.
Kello 2 aikana sumu taas sakeni. Tuuli laimistui mutta kiihtyikin samassa. Sumu oli niin sakea, että upseerit, jotka seisoivat komentosillalla, eivät enää voineet nähdä väkeä laivan keulassa. Nuo aalloille keräytyvät huurut ovat merikululle vaarallisimmat; ne ovat syynä yhteen-töytäyksiin, joita on mahdoton välttää, ja yhteen-töytäys aavalla merellä on vielä peljättävämpi kuin vahingon valkea.
Sen tähden pitivätkin sekä upseerit että matruusit mitä huolellisinta vahtia tässä usvassa, ja ettei se ollut liikanaista, se tultiinkin näkemään, sillä kello 3 tienoilla nähtiin yhtäkkiä eräs kolmimastokas ei täyden kahdensadan meterin päässä Great Easternista, takaperin käännetyillä purjeilla erään tuulenpyöräyksen tähden ja ruorille tottelematonna. Great Eastern kääntyi aikanaan ja vältti sen, kiitos nopeudelle, millä vahtimiehistö oli antanut siitä merkin ruorimiehelle. Merkit olivat tarkoin määrätyt ja annettiin kellolla keulan puolesta. Yksi läppäys merkitsi: laivaa keulan edessä, kaksi läppäystä: laivaa oikealla kädellä, kolme läppäystä: laivaa vasemmalla kädellä. Ja heti ohjasi ruorimies niin, että voi välttää yhteen-töytäyksen.
Tuuli kiihtyi aina iltaan asti, mutta vaaruminen väheni, syystä että Terra Novan korkeat rannat jo suojasivat merenpintaa, joka siis ei voinut niin korkeana hyökyä. Sen tähden ilmoitti kapteini Anderson uudet "iltahuvit" samana iltana pidettäväksi, ja salongit täyttyivät määrätyllä ajalla. Mutta tällä kertaa kapteini Anderson ei korttikonstia näyttänytkään, kuten edellisissä iltahuveissa, vaan Anderson antoi kertomuksen Atlantin poikki menevästä sähkököydestä, jonka hän itse oli laskenut alas, ja näytteli kaikenlaisia valokuvia niistä erilaisista koneista, joita oli keksitty alaslaskemista varten. Hän pani pleissiä, joilla köysikappaleita oli yhteen punottu, kädestä käteen kulkemaan, sanalla sanoen, hän ansaitsi hyvin kyllä ne kolme hurrahuutoa, joilla hänen esitelmänsä palkittiin, ja joista hyvä osa tuli sille, joka oli saanut tämän yrityksen alkuun, nimittäin arvoisalle Cyrus Fieldille, joka itse oli saapuvilla tänä iltana.
Kahdeksastoista luku.
Päivällä jälkeen, joka oli Huhtikuun 3, nähtiin taivaanrannalla jo ensi hetkestä alkain tuo omituinen väri, jota englantilaiset sanovat "blinck'ksi", eräs vaalea valon murtuma, joka osoittaa, että jäät eivät ole kaukana. Great Eastern purjehti nyt niissä vesissä, missä ensimäiset jäävuoret kuljeksivat, jotka, jäätanteresta lohettua, tulevat Davis'in Salmesta. Erityinen tähystys pantiin siis toimeen, että vältettäisiin näiden summattomain röykkiöiden lemmettömät kosketukset.
Meillä oli joksikin navakka länsipohjoinen viuhka: pilventukkuja, oikeita uturääpäleitä, ajeli meren pintaa pitkin, ja aukkojen kautta siinti taivas. Kova leisku-aallokko nousi tuulen raastamista laineista, ja hienonnetut vesipisarat kiisivät vaahtona tiehensä.
Ei Fabiani, eikä kapteini Corsican eikä tohtori Pitferge olleet vielä kannelle tulleet. Minä menin laivan keulaan, juuri siihen paikkaan missä laidat yhtyvät toisiinsa mukavaksi nurkaksi, eräänlaiseksi sopeksi, johon erokas mielellään olisi lymynnyt maailmasta. Minä kyyristyin tähän soppeen istumaan. Tuuli, joka nokkavastaisena kohisi keulaa vasten, kulki pääni ylitse tapaamatta minua. Paikka oli sopiva sille, joka tahtoi unelmiin vajota. Tältä paikalta näkivät silmäni koko laivan suunnattoman ko'on; minä taisin noudattaa sen pitkiä, luontevasti kaartuvia laitoja, jotka taas kohosivat perän puoleen. Etupuolessa piteli eräs märssymies itseänsä toisella kädellä vokkavanteista kiinni, tehden työtänsä varsin taitavasti toisella. Hänen allensa kapilla käveli vahtimatruusi hajalla säärin edes ja takaisin, luoden vilkkaita katsahuksia ympärillensä sumusta punertunein silmin. Etempänä komentosillalla eroitin erään upseerin, joka kyyristyksissään ja pää hyvästi peitettynä vastusti myrskyn puuskia. Merta en nähnyt, enempää kuin pienoisen sinertävän juovan taivaan äärellä, rataskotosten takana. Väkeviltä koneiltaan pukittuna ja terävällä keulallaan aaltoja halkova tutisi höyrylaiva kuin kovasti kuumennetun höyrykattilan seinät. Muutamia höyrytupruja, jotka tuuli tavattoman nopeasti muutti vedeksi, pyörähteli höyrytorvien päissä. Mutta jättiläis-laiva, kolmen aallon harjalla nokkavastaiseen painava, tuskin tunsikaan tämän meren liikkeitä, jolla joku toinen höyry, mainingille arempi, olis ankarasti keikkunut.
Ilmoitus, joka pantiin ylös kello puolivälissä yksi, ei osoittanut enempää kuin 44 pyk. 53 m. P. leveyttä ja 47 pyk. 6 m. L. pituutta. Ainoastaan 227 peninkulmaa vuorokaudessa! Se nuori kihloissa oleva parikunta lienee kironnut noita rattaita, jotka eivät pyörineet, tuota potkuria, jonka liikkumiset heikkenivät, ja tuota riittämätöntä höyryä, joka ei vaikuttanut heidän mielensä mukaan.
Kello 3 seuduilla taivas seestyi ja kirkastui. Taivaanranta, joka nyt näkyi selvänä viivana, näytti nyt laajenevan sen keskikohdan ympärillä, jolla Great Eastern oli. Tuuli masentui, mutta meri hyökyi kauan pitkinä, kumman viheriöinä ja vaahtoharjaisina aaltoina. Näin vähäinen tuuli ei soveltunut näin kovaan maininkiin. Nämä hyöky-aallot olivat epäsuhtaisia, ja sanoa olisi voinut, että Atlanti vielä oli pahalla tuulella.