Pit. 51 pyk. 59 m. L.
Kurssi: 254 penink.
Noin kello 3 aikana iltapäivällä havaitsivat ruorimiehet ison nelimastoisen höyryn lähenemisen. Alus käänsi vähän suuntaansa lähetäksensä Great Easternia nimeänsä ilmoittamaan. Kapteini puoleltaan käännätti vähän hänkin, ja kohta antoi höyry nimestään merkin. Se oli Atlanta, yksi niitä isoja aluksia, jotka kulkevat Londonin ja New-Yorkin väliä, käyden Brestissä. Se tervehti meitä sivumennessään, ja me vastasimme tervehdykseen, mutta kun se meni aivan toista suuntaa, niin se kohta katosi.
Samalla hetkellä kuulin Dean Pitfergeltä pahaksi mielekseni, että h:ra Hatch'in luento oli kielletty. Puritanien vaimot eivät olleet suvainneet miestensä tutustua Mormonien opin salaisuuksiin!
Yhdeskolmatta luku.
Kello 4 aikana selkeni taas taivas, joka siihen asti oli ollut pilvessä. Meri oli tyyntynyt, ja laiva ei enää vaarunut; olisipa luullut manterella olevansa. Tämä Great Easternin vakavuus sai matkustajat ajattelemaan kilpajuoksujen toimittamista. Tämä uutinen levisi äkisti. Kaikki skotlantilaiset kokoontuivat hetikohta, ja katsojat jättivät salonkinsa ja hyttinsä. Eräs englantilainen, arvoisa Mac-Karthy, nimitettiin komissarius'eksi, ja juoksijat, puoli tusinaa matruusia, tulivat viipymättä esiin.
Kilparatoina olivat molemmat kadut. Kilpailijain piti kolmasti juosta laivan ympäri, ja siis mennä noin tuhannen ja kolmensadan meterin matka: siinä olikin kylliksi. Kohta olivat lehterit, se on penkeret täynnä uteliaita, käsikiikareilla varustettuja, ja muutamat olivat hissaneet "viheriän hunnun," arvattavasti suojaksi Atlantin pölyä vastaan. Vaunuja puututtiin, se on tosi, mutta ei tilaa asettaa niitä riviin. Naisia avarassa vaatetuksessa tungekseli erittäinkin peräkapeilla. Näkö oli ihastuttava.
Fabiani, kapteini Corsican, tohtori Dean Pitferge ja minä olimme asettuneet keulapenkerelle. Tämä oli paikka, jota voisi sanoa punnitus paikaksi, ja tänne olivat varsinaiset reimamiehet kokoontuneet. Edessämme oli pylväs, josta kilpailu oli aljettava ja joka oli maalinakin. Kohta alkoivat veikanlyönnit oikealla Englannin tavalla. Melkoisia summia uskallettiin ainoastaan kilpailevain ulkonäön nojalla. Huolekseni näin minä Harry Draken sekautuvan näihin valmistuksiin, puhellen ja väitellen äänellä semmoisella, ettei sanan vuoroa ollutkaan. Onneksi Fabiani ei näyttänyt pitävän kaikesta tuosta melusta juuri mitään, vaikka oli pannut muutamia puntia altiiksi hänkin. Hän oleskeli erillään, mieli aina murroksissa ja ajatukset kaukana muualla.
Tarjoutuneista juoksijoista oli kaksi edellä muita kääntänyt yleisen huomion puoleensa. Toinen oli eräs skotlantilainen Dundeesta, nimeltä Wilmore, pienoinen laihankälpä, reipas, jäntevä, leveärintainen ja kirkassilmäinen mies. Toinen, eräs kookas soreavartinen mies, synnylleen irlantilainen ja nimeltä O'Kelly, pitkä kuin kilpahevonen, oli tuntijain silmissä yhtä hyvä kuin Wilmorekin. Hänestäpä nyt vetoja pantiin, ja mielistyneenä häneen niinkuin muutkin yritin juuri uskaltamaan muutamia dollaria hänen päällensä, kun tohtori kuiskasi minulle:
— Pankaa veto tuosta pienestä, uskokaa minua. Iso mies on huonompi.