— Aivan niin! Toinen on eräs jankki, jota en tunne.
— Milloin he tulevat teitä käskemään?
— Minä odotan heitä täällä.
Heti sen jälkeen näinkin Harry Draken molempain todistajain tulevan luoksemme. Tohtori T. keikisteli; hän luuli kasvaneensa parikymmentä kyynärää pitemmäksi, epäiltämättä sen tähden että oli konnan asialla. Kumppalinsa, eräs toinen Draken seuratoveri, oli noita kauppamiehiä, joilla aina on myödä mitä vain tarjotaan heille kaupaksi.
Tohtori T… alkoi puheen tehtyänsä, mahdillisen tervehdyksen, johon kapteini Corsican tuskin vastasikaan.
— Herrat, — sanoi tohtori T… juhlallisella äänellä, — ystävämme Drake, herrasmies, jonka ansiollisuuden ja käytöstavan kaikki ihmiset tietävät arvostella, on lähettänyt meidät teidän luoksenne tuumimaan eräästä kipeästä asiasta. Se tahtoo sanoa, että kapteini Fabiani Mac-Elwin, jonka puoleen ensin käännyimme, on sanonut teidät molemmat edustajiksensa tässä asiassa. Toivon siis, että sovimme, kuten sivistyneiden miesten tulee, asiamme kipeistä kohdista.
Emme vastanneet mitään, vaan annoimme hänen jatkaa "kipeätä" asiatansa.
— Herrat, — jatkoi hän, — kieltämätön asia on, että kapteini Mac-Elwinillä tässä kohti on väärä puoli. Se herra on suotta, niinpä ilman tekosyyttäkin, pitänyt epäluuloa Harry Draken rehellisyydestä eräässä peli-asiassa, sitte ilman vaatimuksetta tehnyt hänelle mitä suurimman häväistyksen, minkä herrasmies voi kärsiä.
Koko tämä hunajainen pöyhkeäpuheisuus ärsytti kapteini Corsicania, joka pureskeli huulipartaansa malttamattomuudessaan. Ei voinut hän kauemmin vaiti olla.
— Asiaan, herra, — sanoi hän tuikalla äänellä tohtori T…lle, jonka puheen hän keskeytti. — Ei niin monia sanoja! Asia on aivan mutkaton. Kapteini Mac-Elwin on heristänyt h:ra Drakea. Ystävänne katsoo korvapuustin saaduksi. Häntä on loukattu; hän vaatii hyvitystä; hänellä on oikeus valita aseet. Entäs vielä?