Puolipäivän aikana upseerit eivät huolineetkaan tehdä vaarin-ottoa; he tiesivät likimmittäin asemansa, ja maa oli ennen pitkää merkillä ilmoitettava.
Kävellessäni aamuisen jälkeen tuli kapteini Corsican luokseni. Minä näin hänen murheellisesta muodostaan, että hänellä oli joku uutinen minulle ilmoitettavana.
— Draken puollustajat ovat käyneet Fabianin luona, — sanoi hän. — Fabiani pyytää minua puollustajakseen ja teitäkin olemaan hänelle avullisena tässä asiassa. Saapiko hän luottaa että tulette?
— Saapi, kapteini. Eikö siis ole yhtään toivoa, että saisimme tuon kahden-ottelun toistaiseksi lykätyksi tahi estetyksi?
— Ei yhtään.
— Mutta sanokaapa minulle, miten alkoi tämä riita?
— Pelihaastelulla, tekosyystä, ei mistään muusta. Jos Fabiani ei tuntenut Drakea, niin Drake tunsi hänen. Fabianin nimi on hänen tunnon tuskansa, ja hän tahtoo tehdä lopun siitä nimestä samalla kuin miehestäkin, joka sitä kantaa.
— Kutka ovat Harry Draken puollustajat? — kysyin minä.
— Toinen, — vastasi minulle Corsican, — on tuo ilvehtijä…
— Tohtori T…?