Miekat välähtivät paikalla ristitysten. Heti havaitsin muutamista äkkinäisistä molemmanpuolisista karkauksista sekä muutamista väistöistä ja vastapistoista, että Fabiani ja Drake tulisivat olemaan miltei yhdenvertaiset. Minä toivoin Fabianista mitä parasta. Hän oli tyven, maltillinen, ei vihoissaan, ottelusta miltei välinpitämätön eikä läheskään niin kuohuksissa kuin molemmat puollustajansa. Harry Drake sitä vastoin katseli häntä röyhkein silmin, hampaansa kiilsivät puoli-aukinaisten huulien välitse, ja kasvonsa osoittivat tulista vihaa, joka teki että häneltä puuttui malttavaisuutta. Hän oli tullut tappamaan, ja hän tahtoi tappaa.
Ensimäisen käsikähmän perästä, jota kesti muutamia minuutia, miekat laskettiin alas. Ei kumpikaan saanut haavaa. Fabianin takinhihaan oli tullut vähäpätöinen silpoama. He levähtivät ja Drake pyyhkäisi hikeä pois kasvoiltansa.
Myrsky ärjähti nyt kaikella raivollaan. Ukkonen ei lakannut silmänräpäykseksikään ja ankaroita paukauksia tuli ehtimiseen. Sähkö kävi niin väkeväksi, että miekat ympäröittiin sädepyrstöillä, kuin ukkosen johtajat myrskypilvien keskellä.
Heidän muutamia minuutia levähdettyä antoi kapteini Corsican merkin alkaa uudelleen. Fabian ja Drake asettuivat taas tappelu-asentoon.
Tällä kertaa kävi ottelu entistä vilkkaammaksi. Fabiani puollusti itseänsä hämmästyttävällä tyvennyydellä; Drake ahdisti raivokkaasti. Monta kertaa odotin, Draken hurjasti tuikittua, että Fabiani antaisi vastapiston, mutta sitä hän ei yrittänytkään.
Yhtäkkiä ja niin etten tainnut selittää tätä kummallista huolettomuutta itseänsä kohtaan, antoi Fabiani miekkansa pudota. Oliko hän saanut kuolettavan piston, havaitsemattani? Kaikki vereni hyökkäsi sydämeheni. Fabianin silmiin oli ilmaantunut omituinen loisto.
— No puollustakaa itseänne! kiljasi Drake, köyristyneenä kuin tiikeri ja valmiina karkaamaan vastustajaansa kohti.
Jo luulin asettoman Fabianin lopun tulleeksi. Corsican riensi heidän väliinsä, estääksensä Drakea hätyyttämästä puolluksetonta ihmistä. Mutta Harry Drakekin puoleltaan seisoi ällistyneenä ja liikkumattomana.
Minä käännyin toisapäin. Kalpeana kuin kuollut ja kädet eteenpäin ojennettuina läheni Elleni taistelevia. Fabiani seisoi hämmästyksissään tästä näkemästä, silmät selällään, eikä liikkunut paikaltaan.
— Te, tekö täällä! — huudahti Drake Ellenille.