Nyt riennettiin näiden onnettomain luokse. Haavoitetut vietiin sairas-saliin, joka oli perän puolessa. Neljää kuollutta alettiin heti maalle toimittaa. Muuten englantilaiset ovat niin välinpitämättömiä ihmishengestä, että tämä tapaus ei juuri isosti vaikuttanut laivassa oleviin. Nämä onnettomat, kuolleet tahi haavoitetut, olivat vain hampaita rataslaitoksessa, joiden sijaan vähällä kustannuksella voitiin saada toiset. Höyryveneelle, joka jo oli lähtenyt tiehensä, annettiin merkki tulla takaisin, ja muutamain minuutein perästä oli se laivan vieressä.
Nuo neljä ruumista käärittiin nyt huopapeittoihin, laskettiin alas ja asetettiin höyryveneen kannelle. Höyryvene lähti heti menemään, ja matruusia meni keulan puoleen pesemään veripilkkuja kannelta.
Sillä välin katselin minä tuota vähäistä, täydellä koneella etenevää venettä. Kääntyessäni toisapäin jupisi tuo pilkallisen näköinen matkakumppalini takanani:
— Tämäpä matka hyvästi alkaa!
— Sangen pahasti, — vastasin minä. — Kenen kanssa minulla on kunnia puhua?
— Tohtori, Dean Pitfergen kanssa.
Viides luku.
Työ alkoi uudestaan. Ankkuriveneen avulla kettingit höllitettiin ja ankkurit viimein lähtivät lujista pitimeistään. Kello löi neljännestä yli yhden Birkenheadissä. Lähtöä ei käynyt toistaiseksi jättäminen, jos tahdottiin laskuveden muassa mennä ulos. Kapteini ja luotsi menivät komentosillalle. Eräs luutnantti astui potkurin, toinen ratasten merkin-antolaitoksen viereen. Varovaisuudesta, jos höyrykone pettäisi, piti neljä muuta perämiestä vaaria perän puolessa, valmiina hoitamaan niitä isoja rattaita, jotka olivat ristikko-luukun päällä.
Nyt annettiin käsky panna liikkeelle. Siivet löivät verkalleen vettä vasten, potkuri pulikoitsi perässä, ja tuo suunnaton alus alkoi liikkua.
Enin osa matkustajia oli noussut kokkapenkerelle katselemaan maisemaa, joka oli täpötäynnänsä verstaiden piippuja, joita näkyi oikealta puolen Liverpoolista ja vasemmalta puolen Birkenheadista. Mersey oli täynnä aluksia, mitkä ankkurissa olevia, mitkä ylöspäin tulevia, mitkä alaspäin meneviä, ja höyrylaivalla oli vain mutkaisia pääsypaikkoja tarjona. Mutta luotsin johdolla ja tottelemalla ruorin pienintäkin vihjausta liikerteli se näiden ahdinkovesien kautta, liikkuen kuin valaskalanpyytäjän vene voimakkaan ruorimiehen tahdosta. Tuota pikaa luulin törmäävämme yhteen erään kolmimastoisen kanssa, joka laski poikki joen ja jonka leeseilin puomi hiipasi höyrylaivan runkoa; mutta puusti vältettiin, ja kun minä kappien päältä katselin tuota laivaa, joka kantoi seitsemän tahi kahdeksansataa tonnia, oli se minusta kuin joku noita pikku veneitä, joita lapset uittelevat lammikoissa.