Pallo oli nyt täynnään kuumaa ilmaa ja kohosi ylös, pyhkäisten kupeellaan baobabin oksia.
— Nyt sitä lähdettiin, — huudahti Joe.
Vastaukseksi pamahtivat musketit. Yksi luoti hiipasi hänen olkaansa, mutta Kennedy, kurottautuen ulos, laukaisi toisella kädellään karbiininsa, ja kaasi taas yhden vihollisen maahan.
Vimmatun rajut huudot kajahtivat vihollisten joukosta, kun Victoria kohosi lähes 250 metrin korkeuteen. Navakka tuuli tarttui siihen, huojutellen sitä arveluttavalla tavalla; mutta pelvotta katselivat tohtori ja hänen seuralaisensa huimaavaa pyörrettä allansa.
Kymmeneen minuttiin he eivät virkkaneet sanaakaan toisillensa. Vähitellen he sitten alkoivat laskeutua alas virran vastaista rantaa kohti.
Siellä seisoi toistakymmentä miestä franskalaisissa uniformuissa kummastuksissaan, kauhistuneina. Helppo on kuvailla heidän hämmästystään, kun näkivät tämän pallon kohoavan ylös virran oikealta rannalta. He olivat vähällä pitää sitä tähtitieteellisenä ilmiönä. Mutta heidän johtajansa, laivaston luutnantti, ja midshipsman olivat europpalaisista sanomalehdistä lukeneet tohtori Fergussonin uskaliaasta yrityksestä ja käsittivät heti asian oikean laidan.
Pallo, kutistuen kutistumistaan, laski yhä alemmas, uljaat metsästäjät verkossaan. Epätietoiselta näytti kumminkin, ennättävätkö he päästä rannalle asti. Mutta silloin hyökkäsivät Franskalaiset virtaan ja vastaan-ottivat heidät käsivarsilleen samassa silmänräpäyksessä kuin Victoria vajosi veteen muutaman metrin päässä Sengalin vasemmasta rannasta.
— Tohtori Fergusson! — huudahti luutnantti.
— Niin juuri, — vastasi tohtori tyyneesti, — ja hänen kaksi ystäväänsä.
Franskalaiset kantoivat heidät virrasta maihin, sillä välin kuin pallo, puoleksi lyyhistyneenä, jättiläismäisenä rakkona joutui vuolaan virran viedä ja katosi Guinan putouksen kuohuviin pyörteisin.