— Ette suinkaan, mr Kennedy, — pisti Joe väliin, — ja minähän sitä paitsi olen köykäinen; se tasoittaa, se.
Näin sanoessaan, Joe asettui riemumielin metsästäjän sijalle, ja oli innoissaan vähällä kaataa koko vaa'an kumoon.
— Sata kaksikymmentä naulaa, — merkitsi tohtori.
— Sepä se! — virkkoi Joe, myhähtäen mielihyvissään. Miksikä hän myhähti? Ei hän tiennyt itsekään.
— Nyt on minun vuoroni, — sanoi Fergusson.
Hän kirjoitti oman nimensä kohdalle 135 naulaa.
— Kolmisin me painamme yhteensä noin 400 naulaa, — sanoi hän.
— Kuulkaas, tohtori! — virkkoi Joe. — Jos tarvitaan, niin kyllä minä otan laihtuakseni parisen kymmentä naulaa: olen jonkun aikaa syömättä.
— Tarpeetonta, poikaseni, — vastasi tohtori. — Saat syödä ihan ehdoltasi. Ja täss' on sulle puoli-crown:[9] pane pohjalastia, minkä miellyttää.