"Vedyn ja hapen palaminen hormin päässä synnyttää pelkkää vesihöyryä.
Sen vuoksi olen varustanut rautaisen sylinderin alapohjan
pääsyventtilillä, joka aukenee vähintäin kahden atmosferin painosta.
Saavutettuaan siis tämän ponnistusvoiman, lähtee höyry itsestään ulos.
"Ja tässä nyt tarkkoja numeroita.
"Sadan kahdentoista litran määrä vettä, alkuaineksiinsa hajoitettuna, antaa 90 kiloa happea ja 12 kiloa vetyä. Tämä vastaa atmosferin puristuksessa 50 kuutiometriä edellistä ja 100 kuutiometriä jälkimmäistä, yhteensä 150 kuutiometriä seosta.
"Hormin hana, kokonaan avattuna, käyttää 720 dm3 tunnissa, palaen vähintänsä 6 kertaa niin kovalla liekillä kuin suuret katulyhdyt. Keskimäärin, ja pysyäkseni jotenkin alhaalla, en tule polttaneeksi kuin 240 kuutiometriä tunnissa. 112:lla litralla vettä saatan siis purjehtia ilmassa 630 tuntia, toisin sanoen hiukan enemmän kuin 26 vuorokautta.
"Mutta koska minun sopii laskea maahan milloin tahdon ja uudistaa vesivarastoani, niin saattaa matkani aika jatkua äärettömiin.
"Siinä nyt salaisuuteni, hyvät herrat. Se on yksinkertainen eikä saata, enempää kuin muutkaan yksinkertaiset asiat, olla onnistumatta. Kaasun oheneminen ja tiheytyminen, — siinä minun keinoni. Ei se vaadi hankalia leyhyttimiä eikä mekanillista mootoria. Kalofireri, joka saa aikoin muutoksia lämpötilassa, hormi, joka uunia lämmittää, eiväthän ne ole hankalia eivätkä painaviakaan. Minun on luullakseni onnistunut yhdistää kaikki vakavat ehdot asian menestymiselle."
Tähän päätti tohtori Fergusson puheensa, ja kuulijat taputtivat hänelle hartaasti käsiään. Ei ollut kellään mitään muistuttamista. Kaikki oli ennalta harkittu, visusti punnittu.
— No niin, — virkkoi kapteeni; — saattaa se sentään olla vaarallista.
— Mitäpä siitä! — vastasi tohtori; — kunhan vaan on sovelias käytettäväksi.