KELVOLLINEN ON PUOLUSTUSTA PAREMPI.
Kukon Merikylässä laulamaan alkaessa tuli muuan matkustavainen rattailla ja seisahtui ensimäiseen taloon, josta eräs ukko harmaassa takissa ja säämiskä polvushousuissa tuli ulos.
"Kuulkaatpa!" sanoi matkustavainen, herramaisesti vaatetettu ja kopea nuorukainen, "tiedättekö ketään, joka maksoa vastaan soutaisi minun järven ylitse?^
"Hyvää huomenta!" vastasi ukko. "Minulla on huononlainen kuulo."
"Matkani on Koivistoon," huusi nuorukainen, "tahdotteko minun sinne soutaa?"
"Aikoon itsekin sinnepäin; sopiipa seurata."
"Mutta elkäät vaan liiaksi maksoa ottako; en anna kymmentä penniä enempää."
"Rahaahan siinäkin on."
"No! viekäät reppuni rantaan."
Ukko otti tämän jotenkin painavan repun ja kantoi sen ruuheen, joka oli alempana rannan ruovokossa. Nuorukainen maksoi kyytti-miehensä ja seurasi mukavasti perässä. Ruuhessa oli joksikin paljon vettä ja ukko ammenti kaikista voimistansa.