"Joutukaat," huusi hätäinen nuorukainen, "minulla on kiiru".
"Menkäät siis järven ympäri!" vastasi ukko, ja ammenti vaan lakkamatta.
Nuorukainen kääntäysi suuttununna ja meni sivulle leppä pensastoon. Samassa tuli toinen nuorukainen, verevällä ja iloisella kasvolla, keveällä käynöllä ja kotokutomissa suvivaatteissa.
"Hyvää huomenta ukkoseni!" sanoi hän ystävällisesti.
Ukko katsahti ylöspäin ja leväysi hetken raskaasta ammentamisestansa.
"Ukkoseni!" sanoi se jälkeen tullut, "kuulin kylässä olevanne soutamaisillaan Koivistoon; ottasitteko minuakin seuraanne, niin sekä maksan että kiitän. Mutta antakaat minulle kuppi helpottaaksenne vanhoja käsivarsianne."
Samassa otti hän kupin ukon kädestä ja tyhjensi pikaisesti ruuhen vedestä.
Ukon ruuhta ulos lykätessä palasi ensimäinen matkustavainen.
"Vai niin!" sanoi ukko, "luulin herran järven ympäri juosneen."
Molemmat nuorukaiset vähän silmäilivät toisiansa, ja se iloinen sanoi kätensä tarjotessa: