Laivan perä oli täynnä matkustavaisia, joista jokainen mielensä mukaan vietti aikansa. Muutamat rouvas-ihmiset heittivät silmänsä taivasta kohti, juurikun siellä olisivat nähneet juhlallisia näkyjä; toiset taas välimmiten jaarittelivat ja haukottelivat. Yksi herra istui kiintynynnä kirjan lukuun, toinen makasi vakaasti nurkassa, toinen nuuskasi; useimmat polttivat sikaria, muutamat taas menivät täkin alle lasissa ikäväänsä kuolettamaan. Mies-puolisista matkustavaisista oli nuorukainen, joka palasi kotiin pitkästä ulko-maan retkestä. Pitkään aikaan hän ei ollut nähnyt ruotsalaisia kasvoja, varsinkin naisten, niin että oli ihastuneena kaikesta, mitä täällä näki. Kun kaikkia niitä oli tutkinut, jotka perää piirittivät, seisahtui silmänsä nuorimpaan ja kauniimpaan naiseen.
Paitsi että kaikissa kohdissa oli ihana, pienellä ruusu-punaisella kasvoillansa, kastanja värisillä hiuksillansa, jotka olivat nähtävänä pienen hatun alla, ne iloiset mustan ruskeat silmät, jotka välistään lähettivät vilkkaat, melkein tuskaiset silmäykset läsnä olevaisten päällä, ja sitte kätkeysivät pehmiäin pitkähutuisten silmä-luomien alle, kiinitti nuorukaisen silmät tyttöön, hänen kaunein kasvoinsa suru-mielisyys. Se pieni punainen suu näkyi suljettuna salaisesta ylenmielisyydestä ja oleskeli sanaakaan sanomatta vanhalle terävä-nenäiselle rouvas-ihmiselle, joka istui sivullansa ja nähtävästi kuului seuraansa.
Havaitessansa olevan esineen nuorukaisen silmäyksille, näkyi hän tulevan murheellisemmaksi ja katsoi alaspäin lakkaamatta; viimein kääntäysi veteen katsomaan.
Nuorukainen astui nyt eteenpäin, asettaaksensa niin, että taas sovei häntä katsella, ja ehkä teki sitä sillä tavoin, ettei tytön tarvinnut olla näkevänänsäkään, kääntäysi hän kuitenkin toisapäin.
Nuorukainen punastui ja häpesi likennystänsä. Samassa lähestyi häntä kookas, lihava herra, iloisella katsannolla, huolellisesti vaatetettu.
"Saisinko valkeata?" sanoi hän sora-kielisesti ystävällisellä äänellä ojentaessa sikarinsa, jota hän näppi kauniilla lihavalla kädellä, jossa suuria kultasormuksia välkkyi.
"Aivan kernaasti!" vastasi nuorukainen, joka ei tuntenut ketään seurassa, ja oli iloinen kun joku häntä lähestyi.
Hän puhalsi tuh'an sikaristansa ja antoi sen kohteliasti vanhalle herralle, joka viritti omansa, näyttäessään olevan tottuneen polttamaan hyviä sikaria.
Valkeata vaihetettuansa kielet keveästi liikuntoon tulivat. Vanhalla herralla oli oikein kunnon-miehen käytös, ja hän puheli vapaasti kaikesta. Kuta enemmin nuorukainen katseli suuriin ruskeihin silmiinsä, sitä enemmin luotti mieheen. Puhuessansa nuorukainen kuitenkin ei osannut olla silmiänsä heittämättä kaunihin tyttöhön, joka uppiniskaisesti käänsi päätänsä muualle. Vaan se vähä, minkä näki, oli kylläksi häntä ihastuttamaan; aivan toinen päivä näytti häntä piirittävän, kun muita. Lieneekö tuo tullut hänen silmäinsä loisteesta?
"Te todella ette ole kotosin täältä eteläpuolelta maatamme?" kyseli vanha herra.