"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D."
"Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?"
"Niin olen".
"Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka ovat oman elämäni esineenä. Nimeni on B. ja kutsutaan herasyöningiksi. Ehkä tekin olette kuulleet isänne minua nimittävän?"
"En muistaakseni".
"No, emme ole toisiamme moneen vuoteen tavanneet, mutta nuorimpina ollessamme useinkin H:ssä yhdessä oleskelimme. Minua suuresti ilahuttaa teidän kanssa tuttavaksi tultuani".
Sitten ystävällisesti toinen toistensa käsiä puristivat. Alberti nyt kyseli herasyöningiä juurikun sivukäyden, jospa tuntisi sitä nuorta rouvas-ihmistä tuolla.
"Ketä? häntäkö kirjavassa suvi-kapassa?"
"Ei! häntä, joka kääntäikse pois!"
"Mitä? Häntä? se on tyttäreni!"