Valkamaan ehdittyä laskettiin ranta-porras ulos, mutta samassa Albertikin eroitettiin herasyöningistä, joka tähän asti ei häntä jättänyt hetkeksikään.
Siinäpä nyt tuli outo herra väki-joukosta, taputti häntä olkapäälle, kuiskuttaen salaisesti korvaan:
"Pitäkäät vaaria! katsokaat eteenne, sillä käytte vaarallista tietä! Se on paula!"
"Mitä jällen lörpöttelette?" sanoi herasyöningi, joka suurella ruumiillansa tungeikse väki-joukossa, "mitä vaarallisesta tiestä puhutte?"
"Puhuin," sanoi outo, joka oli kauppias kaupunnista, "portaasta, joka on epä-vakaisesti laskettu, että helposti pyörähtää mereen."
Herasyöningi römähti nauramaan ja johdatti Albertia maalle.
"/Kuka tuo mies oli?" kysyi Alberti.
"Hän on hyvä-luoutoinen kauppias tästä kaupunnista, joka vaivataan ylelliseltä varovaisuudelta, hän varoittaa kaikkia turhista vaaroista."
Valkamalla seisoi komeat neljän-istuttavat vaunut, oivallisilla valjas-hevoisilla, jotka olivat välttämättöminä siinä maakunnassa, jossa tiet ovat hyvin huonot. Talon-pojatkin siinä valjas-hevoisilla ajavat; mutta Alberti, joka ei sitä tiennyt, sai korkeamman ajatuksen herasyöningin rikkaudesta. Alberti istui vastapäätä herasyöningiä, joka istui tyttärensä vieressä perä-istuimella. Mamselli Gunild siotettiin Selmaa vastaan Albertin rinnalla.
Ajo-mies antoi läiskähyksen, joka kuului kau'as ympärille, hevoiset korskuivat ja rientivät eteenpäin; kaikki tervehtivät herasyöningiä, missä kulkivat, josta Alberti tuli vakuutetuksi, että oli arvossa pidetty mies.