Sepän poika Wiipurista, syntynyt 1833, tuli yliopistoon 1851 ja maisteriksi 1857. Oli Pietarissa Suomen seurakunnan kouluin johtajana v. 1858-65, jolloin palasi Suomeen Wirallisen lehden toimittajaksi.
Antanut sekä omia että suomennetuita runoelmia kalenteriin Mansikoita ja Mustikoita II ja III; suomentanut Shakespearen Macbeth'in ja Scriben Ensimäinen Rakkaus näytelmistöön.
Muinoin mullakin…
Muinoin mullakin sydän sykki, Riemu rintoa nosteli, Sydän sykki ja silmä suihki, Weri kuohuen aaltoili.
Silloin taivahan tanterella Tähdet kirkkahat loistelit, Tähdet loisti, ja lehdikossa Lemmen lintuset laulelit.
Nyt en tiedä mi mielen muutti, Kuka kumma lie tullutkaan, Ei nyt tähtyet taivon loista, Laula lemmen ei linnutkaan.
Surun pilvi on peittänynnä Taivon tanteren tähtineen, Kullan kylmyys on karkoittanna Lemmen lintuset lauluineen.
Siit' ei sykkine sydän mulla, Siit' ei rintani riemahda, Siitä kurja jo huokailenki: Terve tultuas kuolema!
(Mansikoita ja Mustikoita 1861).
Neidelle.