Imatralla.
Hongat nuokkuu Imatralla, Luonto näyttää huokaavan, Pohjantähti taivahalla On kuin silmä Jumalan; Kun se loistaa, Surut poistaa, viittaa: tuoss' on kallis maa, Sykkimään mi syömmet saa.
Wesi kiehuu, koski pauhaa, Päilyilevät pisarat, Aalto aalloss' etsii rauhaa, Jylhät vuoret notkuvat. Wuoksi jyskää, Riehuu, ryskää: On kuin jumalattaren Kutsu taistoon vapauden.
Miksi makaat Suomalainen? Herää, nouse unestais! Taivas aukee loistavainen, Sua kutsuu Jumalais. Hän jo sulle Walitulle Walmistanut kruunun on. Nouse valon voittohon!
(Maiden ja Merien takaa 1866).
Käen kukunta.
Käki kukkuilee, Riemahuttelee Oman kultans mieltä; Wanhus, neitonen Istuu, kuunnellen Käen riemukieltä.
"Kuku kauvemmin Lintu ihanin, Ikäin aikaa soita", Näinpä vanhus vaan Lausuu lukeissaan Käen kukunnoita.
Neito lempens kans', Ollen toivoissans, Kuiskaa vanhan luona: "Kuku kerta vaan, Niin mä kultain saan Omaks tänä vuonna".
Kun se monesti Kukkuu sulosti, Wanhus riemuu sille; Mutta neitonen Lausuu huoaten: "Terve kyöpelille!"