Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaapää Polvens nöyristää, Oottaa hautoansa.
(Maiden ja Merien takaa 1866).
Kevätlaulu.
(Unsre Wiesen grünen wieder.)
Niitty jälleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen, Peipon riemusävel soipi, Leivo lentää laulellen, Metsä muuttuu ihanaksi, Lemmen ääni kaikuvi, Paimen yltyy rohkeemmaksi, Neitonen on hellempi.
Kevät kukkaa verhoileepi Lehtisillä hienoilla, Wuokon terän valkaiseepi Hopealla kirkkaalla, Lehdistänsä kohouupi Kielokainen tuoksuen, Koristeeksi valmistuupi Wiattoman rinnallen.
Nuokkuileepi varrellansa Esikoinen kultainen, Kuusain kiertää oksiansa Suojaa suoden rakkaillen; Lämmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen äänellä, Kevään sulo vaikuttaapi Tuntehia syömessä!
(Maiden ja Merien takaa 1865).
Tietymättömäin sepittämiä runoelmia.
Kultaperhoset.