Tuli tuolta maista metisistä Kaunis parvi kultaperhosia. Lennossansa päivän paistehessa Tuonne, tänne metisillä mailla Havaitsivat ahon vieruksella, Mehumättähällä kasvavaisen Kevään lapsen, kukan kaunihimman.
Ihmetellen tämän ihanuutta, Laskeusi yksi lennostansa Alas aamukasteen kyyneleihin, Mielistyen kukan kauniin muotoon Ystäväksi antausi hälle, Lupaellen ikirakkautta.
Niinpä meni päivät parahimmat, Niinpä aika armas helleyden, Mutta mehun ma'un maistettua, Nautittua hetket hellehimmät, Lähti tämä korja herkkulintu Taasen tuonne maille metisille Toisten kultatovereinsa kanssa. Siellä loisti monta muuta kukkaa, Sinne houkutteli kaunihimmat Hänen huoltaan huikentelevaista. Siellä lennossahan ympärinsä Unhotti hän halun ensimäisen, Oman onnettoman kukkasensa. Tämä lakastuen murehesta, Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.
(Oul. W. sanomat 1829. Muualta.)
Palanen maailman viisautta.
Miss' on arvos? Aitassani, Missä toivos? Tou'ossani, Missä taitos? Tavarassa, Missä turvas? Tutkaimessa, Ystäväsi? Ylimäiset, Joita juotan onnekseni. Missä hupis? Hartioilla Mierolaisten mielestäni. Mik' on elos? Ravintoni, Entä ilos? Nautintoni. Missä valtas? Waimollani, Miss' oot viisas? Wiinan luona, Missä hurskas? Humalassa, Missä rakas? Rahan luona, Milloin hyvä? Hyötyessä, Miksi elät? Ollakseni, Miksi kuolet? Mädätäkseni.
(Oul. W. sanomat 1829. Muualta.)
Tuomio.
(Servial. kansalaulu Runeberg'in ruotsalaisesta.)
Kolme neitosta ja komeata Kylvi kukkasia tarha'ansa. Tuli pulska poika rohkeasti, Noukki kukkasia kouran täyden. Pani piiat sala-ansojansa; Pulska poika tarttui niihin kiinni. Silloin sanoi yksi piikasista: "Poltettava on se paha poika!" Toinen: "maasta on se ajettava!" Kolmas: "eikä! hirtettävä hän on!" Hulivili poika itse puhui: "Enkä konna ajettava; Poika olen, kovan onnen puuhun Waimon kaulaan kerran hirtettävä!"