Kanssa kyynelten Sanoo ittekseen: "Kuss' on tyttöisen?" Wielä hiljakseen: "Ah, jos asus hän Minun tykönän!"
Ja jos näkisin Wielä kertakin, Totta juoksisin Kaulaan kohta kiin, Enkä laskis' vaan Poijes polveltaan.
Kultain ihana Kuinka kauvan pois, Jos toi lintu tois Sanan sinulta, Saattais sanoa!
Mutta toivon niin Että tyttöisen, Kerta kuitenkin Näen kultaisen, Sitt' en ensinkään Laste ikänään.
(Maamieh. Yst. 1844. Nimimerkillä M.H.)
Kodostansa unia nähnyt.
Näin mä näkyjä yöllä Unia unisialla; Olimpa olevanani, Kulkevanani kotona. Äiti itki poikoansa, Sureksui sukimoansa. Ei unet toden tosia, Näyt varmaan näyttäjiä; Sanon sentänä sanani, Laulan laulun pienoiseni. Miksis, äitini minua Sureksuit sukimoasi? Kaukanako kamputtelen Waiko vaaran suun esissä? Älä itke armas äiti, Sureksu sukimoasi, Waivan jo minusta nähnyt, Huolen pitkimmän pitänyt! Olen täällä, kun olenkin Kaukana kotomajasta, Waan samanpa suojuksessa, Isän ilman kannen alla. Mut jos vaaran suun esissä, Pyörin tuskan pyörtehessä, Niin ei sentään sen isämme Tahtomatta taivahisen Waivu varpuinen pyryssä, Mato pieni maan raossa.
(Maamieh. Yst. 1844. Nimimerkillä —sk—).