Panettelijalle.
Poika, älä panettele Wirkamiestä vikain tähden! Jos ei joskus opettaja Tietä taivahan osanne, Eikä olis oikeuden Tuntoakaan tuomarilla, Harvoin sinä suutarilla Näet kengät kelvolliset, Puukon parahan sepällä.
(Pilakirjoituksia 1816).
Peruukista.
Menot, muodit muuttelevat Itseänsä ihmisillä; Tapa hyvä, tapa huono Aina vaatii vaihetusta Maassa monella tavalla. Näinpä poistuivat peruukit Peittämästä paljaspäitä, Hartioita hautomasta; Mutta tukat muuttumatta Säilyvät nyt säästyneinä Niskaluilla niiden miesten Halpain, jotka halajavat Ilman aikoja isoilla.
(Pilakirjoituksia 1816).
Almu.
"Eikös mahda majakunta, Paitsi palkkaani virassa, Antaa almua minulle?" Kysyi lukkari lujasti Lukijalta läksyänsä, Huoneen taulua tavaillen.
Kohta lukija kokoopi Ajatukset ahtahatkin, Wastajaapi vakaisesti: "Kerran kuulin kirkkoherran Sanelevan saarnassansa Tuosta taulusta totuutta,"
"Ettei suuta sidottaman, Pidä härän hännällisen Riihen työssä raskahassa. Herra, vieläpä vähemmän Saapi sulkea siteellä Suuta härän hännättömän, Joka ammuu ahkerasti!"