Ruunun Kokki, Jämsän Kokki, Rautalammin Kokki, Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki. Kokki, joka kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi, Kypsen tehdä taitamatta, kypsen kyllä löysi. Kokki, joka koiran juonet kaikki kyllä tunsi, Kokki, joka koplotella miehen taskut taisi. Ruunun roisto, Jämsän jättö, kovan onnen Kokki, Rahan kurri, velan herra, koko tämä Kokki. Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki; Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti. Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, Että aivan äänetönnä iso aika oltiin; Kaikki perhe pelästyypi: "Mitähän nyt tehdään!" — Kokki kovin vihastuupi: "Kyllä se nyt nähdään!" — "Älä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan". Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa Kutsuttihin kirkkotieltä, vanhin poika kanssa. Eipä Kokin kestingissä haihtunut miehen hattu, Se ol' harva viinaryyppy, joka siellä sattui; Piti viedä viinakannu, josta suuhun saatiin; Kuiva oli kahvipannu, mitäs sille taittiin. Wiekää, veikot, velkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa; Yhtähaavaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa. Ettei Kokki, velan herra, paljoutta pelkää! Weitset, piiput, viinaryypyt, kaikki hän ne maksaa, Säkit, kontit, pytyt, saavit, tämä velkasaksa; Woit ja talit, kenkäparit, vaikka mitä otti; Palsarin se poikinensa ottamassa voitti. Tämä Kokki, Kokin poika, Kokin koulun käynyt, Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut. Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää, Ettei tämä kokki ole, joka puuron keittää. Kokin pitää pitäjätä ahkerasti ajaa, Kerustella keittämistä, särvintä ja suolaa, Muuta kanssa kaikellaista, josta soppa syntyy; Kokit ei ne paljon puista, keittohon ne tyytyy.
(Samasta kirjasta).
Laulu ja viina.
Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen kahtoo; Löytyy myös sanoja virsiksi, Kun etempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii.
Waan aina tulee varoa Ne monet väärät värsyt, Ettei laki sua sakoita Ja pane pahat reisut; Niin saatkin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi, Olutta juoda välistä, Kun kallo kantaa voipi.
Se mielen tanssiin taivuttaa, Myös antaa vähän voimaa; Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välill' ei saa hoivaa, Ja tekin, neidot naitavat! Myös olette yhtä taitavat, Jos itse vähän juotte.
Miehellen ei tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Waan kolmas mieltä koittelee Ja neljäs älyn voittaa. Wiinast' ei tule viisaus, Kun sitä paljon ryyppää, Waan kevyt mieli, kerkeys, Sen kanssa olla pyytää.
(Samasta kirjasta).
Jaakko Juteini. (Judén).
Talonpojan poika Hattulan pitäjästä, syntynyt Heinäk. 15 p. 1781, tuli v. 1800 yliopistoon. Aikoi tulla papiksi, mutta luopui sitten uskonnollisten epäilysten tähden siitä aikomuksestaan. Haki v. 1810 Hallitusneuvokunnan suomentajan virkaa, mutta ei saanut, sentähden että hänen oikokirjoituksensa poikkesi tavallisesta. Pääsi 1813 majistraatin sihteeriksi Wiipuriin, josta virasta otti eron 1840, ja kuoli Kesäkuun 20 p. 1855. On toimittanut Suomeksi suuren joukon runovihkoja sekä muutamia suorasanaisiakin kirjoja. Ruotsinkielisistä on mainittavin ' Tankar i varianta ämnen ', joka viimeinmainittu jumalattomana julkisesti poltettiin. Hänen kuoltuansa tulivat kaikki suomenkieliset teokset uudestaan painosta 9:ksi vihkoksi kerättynä.