(Samasta kirjasta).
Juomalaulu.
Jos oisi viinaa saavikin täys, Tarttuisin korvahan kohta; Kuulespa, kultainen, — tottapa käis, Syntyisi siitä jo ottaa. — Nelin ryömyisin maattaisiin siin', Hampailla pitäisin saavistain kiin'. Jos oisi viinoa saavikin täys', Tarttuisin korvahan kohta.
Waikka ois raskas kuin rautakin, niin Huokea oisipa kantaa; Kaikinpa voimin ma ottaisin kiin', Nostaisin tuota kuin santaa. Mieltyisin, veikkonen, osuudellans — Laulellen tanssisin korennan kanss' Waikka ois raskas kuin rautakin, niin Huokea oisipa kantaa.
Empähän laskisi lähellekään, Ei likitienoille ketään, Sulkisin portin ja jos jonkun nään, Piiskalla joutuisin hätään. Jokapa tohtii, niin — tulkohon vaan! Tottapa korennon käteeni saan. — Empähän laskisi lähellenkään, Ei likitienoille ketään!
Niinpä, kuin herra, ma eläisin siin', (Karhuna monikin konttaa) Jos satais saavihin, taivaastakin, Peikkoja vaikk' miten monta — Niin heitä piiskaisin, ajaisin pois, Antaisin kyydin, jos saavistain jois. Niinpä, kuin herra, ma eläisin siin' — Karhuna monikin konttaa.
(Fredman'in lauluja ja loiluja I).
Abraham Poppius.
Syntynyt 1793, kuoli kesäk. 19 p. 1866 kappalaisena Juvalla.
Koko joukko hänen runoelmiansa löytyy Arvidson'in toimittamassa "Oskyldigt Ingenting", joka annettiin kesken vuotta kielletyn 'Äbo Morgonblad'in sijaan tilaajoille, ynnä muissa sanomalehdissä.