Avionsa, älä itke! Taivas otti omansa. Isä, äiti, älä itke! Autuas on jo osansa. Orpo, veljet, siskot, suku, — Kyyneleenne kuivatkaa! Rauhan palmu, riemun puku Kirkastetun kaunistaa.
Tuolla sädesatamassa Rauhoitettu riemuitsee, Levon maassa loistavassa Enkelinä iloitsee; Ikävöitse ijäisyyteen Huolessasi, helleys! Ikuiseenkin yhteyteen Yksinäisnä, ystävyys!
(Sanansaattajassa 1840).
Illalla.
Tässä istun ihastunna Tyynessä nyt tarhassani; Henkäellen hajuisesti Ilmat hellii hekkumalla.
Näinhän äsken järvet, metsät Kovan kuolon jähmehessä; Rinnassani talven tuiskut, Roudan kylmän, tylyn tunsin.
Katso! valkohelpeet hennot Päähäni nyt putoavat; Taasko tuli talven tuisku, Lankeaako puusta lunta?
Eipä ole tuisku tuima, Huomaitsen ma iloisena: Hielimöitä hajuisia Kevät sataa sylihini.
Lumous mi ihmeellinen! Talvi koitui kukkasiksi, Lumi muuttui hielimöiksi, Sydän suli lempeiseksi!
(Kanava 1846).