Ajat aina muutteleksen, Sekä vuodet väisteleksen, Niinkuin Salomo sanoopi. Koko luonnon valtakunta Ain' on muutosten alainen. Aika asettaa asiat, Aika laitkin laitteleepi, Aika muuttaapi monarkit, Waltakunnat vaihteleepi. Aika linnat liitteleepi; Aika vallit vahvistaapi, Myöskin muuttaapi muruiksi. Aika kaupungit kutoopi, Aika poroks poltteleepi. Aika sytyttää sodatkin, Aika riidat ratkaiseepi. Aika kansat kasvattaapi, Aika mullaks muutteleepi. Aika kaikki käänteleepi, Kaikki paikat kallellensa, Maailmanki mahtinensa Muutteleepi mullin mallin. Aik' on muuttanut minunkin, Tieni monenmutkaiseksi, Kun olen elänyt ennen, Waeltanut vaivan kanssa Ylös ja alas mäkeä. Aika antoi onnen mulle, Antoi onnen aika käellä, Aika antoi arvon mulle, Aika arvoni alensi, Kyllähän minäi kykenin Nuotallen nuorempanani, Waan nyt vanhana vapisen, Woimatonna voivottelen, Aika kummasti kuluupi, Aikalaillansa ajelee, Aika viepi vuodet kaikki, Aika viikot vierettääpi. Aika arvon ansaitseepi, Aika kaikki kirjoittaapi, Aika Amenin sanoopi.
(Mans. ja Mustik. III 1861).
Juhana Bäckvall.
Talonpojan poika Kalajoen Haapajärveltä, syntynyt 1817, tuli yliopistoon 1839, vihittiin papiksi 1842, tuli kappalaiseksi Oulunsaloon 1855 ja Ouluun 1856, Kesälahden kirkkoherraksi 1865.
On toimittanut Oulun viikkosanomia 1854-65 ja antanut runoelmia sekä suorasanaisia kirjoituksia Lönnrot'in Mehiläiseen 1840 sekä Maamiehen Ystävään nimimerkillä —kv—. Suomentanut Topelius'en Luonnonkirjan.
Kukkanen
Miks' et luonut, luonnon Luoja, Luonut mulle lentimiä, Perhon siipiä suvainnut? Jos sä, Luoja, oisit luonut, Luonut lentimet minulle, Siivet perhosen suvainnut, Lenteleisin, liiteleisin Pitkin kauniita ketoja, Pitkin pellon pientaretta; Siellä aina ma olisin, Kussa kedot kaunihimmat, Kussa perhoset paraimmat.
Waanko loit mun, luonnon Luoja, Jätit, antias Jumala, Ilman olemaan ilotta? Et sä luonut, luonnon Luoja, Mua jättänyt, Jumala, Ilman olemaan ilotta. Loit mun lehtohon lemuksi, Niityn hunajahajuksi, Kaunistukseksi kedolle, Pulskuudeksi pientarelle; Loit mun, Luoja, perhosille Ihanaiseksi iloksi, Mettisille mielennäksi.
(Maamieh. Ystäv. 1844).
Pohjolan yö.