Hiljaan läpi laaksosen Juoksee puro itsekseen; Aaltoset pois lirittää, Metsä noita pimittää.
Yhäti hän yksinään Wieree vierenemistään; Ei oo sillä kumppanii Eikä yhtään toverii.
Wiimein tulee matkamies, Wäsynyt jo kukaties; Käypi istumaan sen luo, Mielelläänki siitä juo.
Sitten aatteleepi tuo: "Taivaallinen isä, suo Jotta elän hiljaisest', Niinkuin tämä puro täss'!"
"Olkoon se vaan onneni, Kaikkein suurin arvoni, Tehdä hyvää salassa, Elää hiljaisuudessa!"
(Gottlund'in Suomi 1847).
Aarre.
Muuan ukko makasi Kuolinvuoteellansa; Lapset luokseen kutsuupi, Puhuin kuollessansa:
"Pellossamme ma'annee Aarre sangen suuri; Ken sen ylös kaivanee, Onpi rikas juuri".
Enempää ei sanonut, Sillä puhe puuttui; Ääni oli vaiennut, Mullaks ukko muuttui.