Tuskin oli haudassa Heidän vanha isä, Kun jo lapset pellossa Penkoivat hiessä.
Päivät, yöt nyt kaivettiin Koko pellon maata; Paikat kaikki raivattiin, Waan ei saatu aar'tta.
Lapset oli surussa, Sanoit: "isä petti! Aarrett' ei oo pellossa; — Meillen tyhjän jätti!" —
"Niinpä Isä vainaamme Emme saata luottaa; Turhaan meni vaivamme, Kaivettiinpa suotta!"
Mutta — ensi suvena Näkivät he kumman; Pelto kasvoi tuhona, Saivat aika summan.
Tästä vasta näkivät, Jotta oli totta; Kuten maata kyntivät, Saivat rikkautta.
(Gottlund'in Suomi 1847).
Paras Ystävä.
Ystäväin on ihanainen, kaunokainen, Hän on rakkain kaikista! Ei oo maassa, taivahassa, Ketään hänen kaltaista.
Hän on mulle uskollinen, avullinen Elämäni vaiheissa; Onpa vielä varallinen, voimallinen, Auttaa mua kaikissa.