Hänen kasvons on kuin tähti, joka lähti Tuolta puolen pilvien. Se on mulle näyttäjänä, käyttäjänä, Aina taivaan porttihin.
En siis huoli, jos mun täällä surunsäällä, Täytyy kärsii jotakin; Ystäväni uottaa tuolla, Toissa puolla, Auttaa hän viimeinkin.
Koska viimein äänein vaipuu, henkein taipuu Ystäväni sylihin; Hän mun saattaa kuolon kautta Taivaalliseen salihin.
Jos sä tahdot, matkamiesi, kukatiesi Tietää Hänen nimeekin, Niin on Jeesus Natsarenus, Joka uottaa sinunkin.
(Gottlund'in Suomi 1847).
Lempi.
Kun ma kuulin satakielen Laulelevan ulkona, Paikalla mun muuttui mielen', Soisin olla lintuna.
Kun ma näen vainiolla Lampaan vuonat iloissaan, Niin mä soisin itse olla, Elää, niinkuin hekin vaan.
Mikäpäs mun mielein kaivaa! Mikä luontoin surettaa? Lempi, se minua vaivaa Ja mun mieltäin murhettaa.
Se se synnyttääpi suotta Mulle monta surua; Waan se armas myöskin tuottaa Monenlaista iloa.