Astuu kirkon ovesta
Suoraan saarnastuolin alle.
Ensi sana saarnassa
Sydämehen sattuu hälle.
Toinen sana saarnassa
Liikuttaa jo kyynelihin;
Kolmannella sanalla
Lankeaa hän tainnoksihin.[43]
Saarna on jo lopussa,
Kun hän nousee paikaltansa;
Pysähtyypi ovella
Vihkivettä ottaissansa.
Katuvaisten penkillä
Näkee miehen, sanoo hällen:
"Virka mullen, missä mä
Jeesuksen voin löytää jälleen?"
"Taloon Fariseuksen
On hän aterjalle mennyt."
Kaikki kirkon ovelien
Seuralaiset jättää hän nyt.
Kiskoo renkaat kultaiset
Korvistaan ja ranteistansa,
Sormistaan myös sormukset,
Silkkikaapun riisuu kanssa.
Kun hän saapuu perillen,
Alle pöydän paikan saapi;
Siellä jalat Jeesuksen
Kyynelillä kostuttaapi.
Sitten päänsä hiuksilla
Jeesuksen myös kuivaa jalat.
"Mit' oot epätoivoisna,
Mitä murheisena halaat?" —
"Tulin rippi-isällein
Tunnustamaan syntejäni." —
"Toivoss' elä, tyttärein,
Pian pääset synneistäsi.[44]
Seitsemän kun vuotta sa
Autioilla erämailla
Yrteistä ja ruohoista
Elät pyhimysten lailla."