Erämaahan kiiruhtain
Mataleena suoraa tietä,
Ruohoist', yrteist' elää vain,
Pyhää elämätä viettää.
Määräajan lopussa
Palajaa hän kotiin jälleen,
Keskitiellä matkalla
Tulee lähde vastaan hällen.
Kätensä ja kasvonsa
Huuhtoo hän ja huoahtaapi:
"Ennen ken tät' ihoa
Näki ja nyt nähdä saapi!"
Kuuluu ääni enkelin:
"Mataleena, mitä teit sä?
Erämaahan takaisin
Vuodeks seitsemäksi käyt sä."
Määräajan lopussa
Palajaa hän kotiin jälleen.
Keskell' yötä kuolema
Etehen jo tulee hällen.
Enkelien seistessä
Kynttilöineen ympärillä,
Verhoo Neitsyt Maaria
Hänet liinakäärehillä.
Ylläolevassa runossa voi helposti eroittaa kolme osaa, joita sopii nimittää Mataleenan kääntymykseksi, tunnustukseksi ja katumukseksi. Ensinnä on Martan kehoitus menemään messuun ja Vapahtajan saarnan vaikutus, joista edellinen on kansanlaulun oma keksintö ja jälkimmäinen, vaikka siihen pyhimystarinassa löytyy aihe, kuitenkin kuvaukseltaan itsenäinen. Toiseksi tulee Vapahtajan jalkain pesu ja kuivaaminen sekä sitä seuraava synnintunnustus; kansanomaisena piirteenä on pidettävä, että länsimailla tuntematon voiteen käyttäminen on jätetty pois. Kolmantena on kieltäytyvä elämä erämaassa; tässä kohden kansanlaulu on mukaillut legendan kertomusta Martasta, eikä Mataleenasta, ja tehnyt siitä katumus- ja parannus-harjoituksen, vieläpä kaksinkertaisen.
Etelä-Ranskassa näistä runon kolmesta osasta ensimmäinen aina esiintyy itsenäisenä ja omituisesti kehittyneenä kansanlauluna; samoin kolmas osa, johon kuitenkin toinen joskus jatkona liittyy. Mutta muutamassa Itaalian puolella löydetyssä kappaleessa on vielä toinen osa oikealla paikallaan kolmannen edellä.[45] Varsinaisen ranskankielen alueella seuraa ensimmäistä osaa joko toinen tai lyhyt viittaus kolmanteen,[46] joka muuten esiintyy aina yksinään.
Tämä kolmas osa, Mataleenan katumus, on myöhemmälle runon kehitykselle tärkein. Painettakoon siitä rinnan kaksi kappaletta, joista toinen on eteläranskan, toinen varsinaisranskan kielestä suomennettu.[47]
Maria Mataleena,
Naisraukka syntinen,
Jeesusta Kristust' etsein
Käy ovelt ovelien.
Myös ohi kirkon kulkein
Ovelle kolkuttaa,
Sisällä siell' on Jeesus:
"Oi, Jeesus, avatkaa!"
Johannes Pietarilta
Kysyypi: "ken siell' on?" —
"Maria Mataleena,
Naisraukka onneton." —
"Maria Mataleena,
Mit' täältä etsit sä?" —
"Jumala, Herra, Isä!
Synteini päästöä." —
"Siis sano, Mataleena,
Sun syntis sano vaan!" —
"Niit' on niin monta, etten
Voi luetellakaan.
Maa, joka minut kantaa,
Ei mua kannattais;
Kaupunki, jossa synnyin,
Vajota maahan sais." —
"Nyt vuodeks seitsemäksi
Jäät luolan sisällen." —
Kun vuodet umpeen vieri,
Käy Jeesus ohitsen.
"Maria Mataleena,
Mit' olet syönyt sä?" —
"Puun juurta, enkä aina
Sitäkään kyllältä." —
"Maria Mataleena,
Mit' olet juonut sä?" —
"Likaista vettä, enkä
Sitäkään kyllältä.
Hyv' Isäni, jos sallit,
Käteni pesisin."
Lyö Jeesus kalliohon,
Ves' syöksyy esihin.
"Käteni, valkeiks' ennen
Kuin maito kiitetyt
Ja tuoreiksi kuin ruusu,
Ken teidät näkee nyt!" —
"Maria Mataleena,
Teit uuden rikoksen;
Taas vuodeks seitsemäksi
Jäät luolan sisällen." —
"Mitenkä, hyvä Isä,
Sen kestän onneton?" —
"Sisares, pyhä Martta,
Sua lohduttava on.
Ja valkokyyhky sulle
On ruokaa kantava,
Ja sääliväiset linnut
Myös tuovat juomista." —
"Oi, älkää palauttako
Mua enää luolahan!
Silmäini kyynelillä
Kätenne kostutan.
Silmäini kyynelillä
Jalkanne pesen ma,
Ja pääni hivuksilla
Ne tahdon kuivata."