[279] Sitä vastoin ovat säkeet 15 ja 57 aivan oikeat, sillä alkuansa pitkä a ja o sanoissa harmasti ja hepo on jaettava kahdelle tavuulle. Säkeessä 20 on souta ja säkeessä 38 tietä luettava lyhyellä a:lla ja ö:llä (vrt. tuta).
[280] Vapaa tästä kertomistavasta ei ole Piispa Henrikinkään runo; Elinan surmassa esiintyy subjektiivinen piirre runon surkutellessa Eliinaa: Itkee sinua; j.n.e.
[281] Opera selecta III. s. 359. Sama Åbo Tidningar 1777 s. 75, jossa ilmoitetaan sitä vielä yhden ja toisen kansanmiehen laulavan. Lyhyempi ja hiukan eriävä ote löytyy painettuna samassa lehdessä 1776 s. 66. Kts. seur. siv. muist.
[282] 2. Vahvat V. urohot. — 3. Nuijan nurkasza pitääpi. — 4. Puuttuu. — 5. Pimeäszä pitkä-varren. — 6. Jolla H. hosuupi. — 7. Ryyttäriä rynkyttääpi.
[283] Kts. J.E. A(spelinin) kirjoitusta Suomen Museossa 1895. s. 51
[284] J.E. A(spelin) Morgonbladetissa 1876, n:o 186; Reinholmin kok. 49 ss. 137, 155 j.m.; Schvindt, Kansantaruja Laatokan luoteisrannikolta s. 19; Krohn, esim. n:o 1755 Pohjanmaalta.
[285] J. Hallenberg, Gustaf II Adolfs historia II. (1790) s. 561.
[286] Neovius, n:o 111.
[287] Neovius, Ur Finlands historia s. 820.
[288] Ahlqvist, A. n:o 369 ja 424 b, Raudusta.