mutta tavallisesti on äiti nimetön. Yhtäläisyys on niinmuodoin aivan satunnaisena pidettävä.
Myös Venäjän-Karjalassa ilmaantuu säkeitä, jotka Mataleenan virttä muistuttavat. Päivölän-virressä selitetään kuokkavieraana pitoihin saapuvalle Lemminkäiselle, että on:[93]
"Pikarit pinoihin pantu,
Kannut kannettu kokohon",
tai:
"Pikarit pinoihin luotu,
Tuopit roukkoihin rovittu."
Vastaavat säkeet Mataleenan virressä eivät kuitenkaan siinä tunnu oikein asiaan kuuluvilta, vaan perästäpäin lisätyiltä. Koska ei myöskään voi olettaa, että Päivölän-virsi olisi ollut Hämeessä tunnettu, niin ei ole muuta mahdollisuutta, kuin että joku kolmas runo on molempiin vaikuttanut. Pohjois-Inkerissä löytyykin seuraavanlainen pitoruno:[94]
Hyppää nokkaa, karkaa nokkaa!
— — —
Miks' et eilen meillä käynyt,
Kun olvet jokena juoksit,
Toisin:
Viinat virtoina vilahit.
Olvet läikyit lähtehessä,
Tuopit rotjassa romait,
Pikarit pinon välissä.
Toisin:
Pikarit pinoissa vieri.
Ettei esillä oleva Helka-virsi ole idemmäksi levinnyt, osoittaa paraiten se Mataleenan runo, jota todella vielä lauletaan Varsinais-Inkerissä Hevaan puolella. Siitä on kaksi täydellistä kirjaanpanoa, jotka yhteensovittamalla kuuluvat:[95]
Mateliina neito kauno[96]
Kiusin kirkkohon menevi,
Päätä kauten kamppalihin,
Sukassa sinertävässä,
Kaputissa kirjavassa,
Löysi verkoja murusen,
Säteriä kappalehen,
Vei veran keritsijälle,
Saattoi Saksan suutarille.
Suloitteli suutaria:
"Suutari sulainen herra,
Räätäli pojut Kalervon!
Tee sie tästä suuri suupa,
Suuri suupa, kauno kaapu;
Tee sie kaita kainaloista,
Riski rintojen kohasta,
Avara alaisin puolin;
Laai sulkut suita myöten,
Löyhyt helmoihin levitä."
Suutari sulainen herra,
Räätäli pojut Kalervon,
Laati tuosta j.n.e.
— — —
Mateliina synnin vaimo
Sai pillat tehneheksi.
Kiusin kirkkohon menevi,
Päätä kauten kamppalihin.
Astui kirkkohon jalan,
Toisen kirkon rappusille.
Kiesus kirkui kirkon päältä,
Luoja lauloi laavitsalta,
Jumala jakun nenältä:
"Mataleena synnin vaimo!
Älä kierrä kirkkoamme,
Kamppaliamme kaota.
Kolme on lasta vyösijalla:
Yksi on ismaro isosi,
Toinen vedro velvyesi,
Kolmas on vateruesi." —
"Anna anteeksi Jumala,
Luoja lainaksi latele!
Sain pillat tehneheksi." —
"Kaksi mie annan anteheksi.
Vaan en kolmatta lupaa.
Annan ismaron isosi,
Annan vedro velvyesi,
En anna vateruttasi;
Kuomast' on kovemmat synnit,
Vaterast' on vaikeammat."
Tämä runo on nimittäin virolaista syntyperää. Tosin on Virossa nykyisin ainoasti alkuosa ja sekin harvoin paperille pantu. Yksi toisinnoista, joka on Viljannin kaupungin lähiseuduilta, otettakoon suomennoksineen näytteeksi.[97]