Kirsti tuo kotahan kävi
Pienten vaattein pesolle,
Paitain Elina prouvan.
Elina kodan kohella[246]
Kuuli kovan kolkutuksen,
Paukkinan patajen luonna.
Elina:
Oh mun Kirsti piikaseni!
Älä kolki niin kovasti
Minun pieniä vaattejani;
Ei net ole täällä saadut,
Vaan on äitini kutonut.
Kirstipä tuohoon mutkan muisti,
Kolkei vielläkin kovemmin
Prouvan pieniä vaatteeja;
Huora tuo kuoppia virutti,
Polt[t]i puolilta poroksi.
Elina:
Huora häijy kiukkuhinen!
Älä kolki niin kovasti
Minun pieniä vaatteejani.
Älä, portto, polta niitä!
Kirsti:
Huorat nuot hyvätkin piijat,
Vaan ei portot puoletkan.[247]
Elina tuo kodasta kävi
Pahoin mieliin kammariinsa
Itteksensä siellä itki.
Neljäs kohtaus.