Tuonnepa tuo Kirstikin tuli, Huora häijy hävitöinen.
Kirsti:
Oh mun prouva kultaseni!
Pitäkäm pienet pitoiset,
Kansa kempit kestapidot,
Isäntämme pois ollessa, —
Niinkuin ennenkin on tehty.
Ottakamme orja työstä,
Häijy härkäjen perästä.
Elina:
Oh mun Kirsti piikaseni!
Tee sä itte, mitäs tahdot.
Iske ensin muut tynnyrit,
Iske kaiketkin tynnyrit;
Älä iske sitä tynnyrii,
Joka on pantu minua vasteen.
Kirstipä tuokoon mutkan muisti,
Piti kempit kestapidot,
Juotti joukon, joi itekkin,
Iski ensin sen tynnyrin,
Joka oli pantu prouvaa vasteen.
Elina:
Oh mun Kirsti piikaseni!
Toisin teit, toisia käskin.
KOLMAS NÄYTÖS.
Jopa aurinko aleni Taivahalla tasasella, Laski läntehen levolle.