Mistäs tunnet Klaus Kurjen?
Tulennasta tunnen tuiman.
Molemmille yhteinen on myös säe:
Sekä istui että itki (Ink. v. 31, El. V. 1).
Huomattava on, että näitä säkeitä, joihin ei ole mitään aihetta Inkerin virren skandinaavilaisissa esikuvissa, ei myöskään tavata sen inkeriläisissä ja ilomantsilaisissa toisinnoissa. Mutta sittenkin on yhtäläisyys liiaksi yleinen, eikä tekstiin nähden täysin taattu, että näiden säkeiden voisi varmasti olettaa johtuvan Elinan surmarunosta, joka lisäksi on todennäköisesti syntynyt myöhemmin kuin Helka-virret.
Vielä arveluttavampaa on niistä yhtäläisistä säkeistä, joita Itä-Suomen ynnä rajantakaisilla alueilla on tavattu, päättää Elinan surmarunon niin kauas kulkeutuneen. Niissä tapauksissa, joissa todellista yhteyttä silminnähtävästi on olemassa, voi päinvastoin osoittaa, että tämä runo ei ole toiseen yksinomaan itäsuomalaiseen vaikuttanut, vaan että löytyy kolmas Länsi- ja Itä-Suomelle yhteiseksi oletettava runo, josta molemmat ovat lainanneet.
Selvimmin se näkyy Elinan surman loppusäkeistä: "pisti pillit säkkihinsä, soitti suolla mennessänsä ja karahutti l. kajahutti (B, D) kankahalla", joille löytyy täydellinen vastine Karjalan kannaksen Kullervo-runossa, missä tämä Kalervon poika tehtyään luikun tai pillin lehmänluista:[255]
Soitti suolle mennessänsä,
Kajahutti kankahalla.
Ne eivät näet siihenkään paikkaan voi kuulua, koska puuttuvat alkuperäisemmissä Varsinais-Inkerin toisinnoissa. Johtuneet ne ovat vähäisestä paimenrunosta, joka ei ole ainoasti Karjalan kannaksella, vaan myös kerran Savossa kirjaanpantu. Viimeksimainittu kappale kuuluu:[256]
Kävin piennä paimenissa,
Lassa lammasten ajossa,
Tein mä luikun lehmän luusta,
Pillin Kirjon kinterestä,
Torven Torstikin jalasta.
Soitin suolla mennessäni,
Kajahutin kankahalla,
Kuului tuo sepän pajahan,
Seppä seisahtui pajahan,
Vasara vajoi kätehen,
Pihit pystyhyn putosi. —
Tämän ja Elinan surmarunon välillä punnitessa ei saata olla epäilystäkään, että ne edellisestä ovat sovitetut jälkimmäiseen, johon vielä hyvin huonosti sopivat.[257] Sillä suorasanaisessa kansantarinassa muistellaan Klauksen parihevosilla ajaneen Päireniemen kalliolta järveen.