tavataan myös eräässä lasten lorussa Marttilan pitäjästä Varsinais-Suomesta:[262]
Huis humma Huittisiin,
Tätin tykö vieraasiin,
Täti leipoo suuren kakun,
Pane[e] paljon voita päälle —
Liikkiöllisen sianlihaa,
Karpiollisen kananmunii.
Aitassa käynti, kysymys onko neittä myötävänä ja vastaus, että ainoasti hevosen kauppa on kartanolla, ilmaantuvat myös Karjalan kannaksen ja Varsinais-Inkerin kosintarunoissa, esim.[263]
Läksin Konnusta kosihin
— — —
Anoppi korea muori
Oli aittahan menevä.
Kysyttelin, lausuttelin:
"Onko teillä neittä myyä,
Tahi kaupita kanaa?"
Tuo varsin vastaeli:
"Ei ole tässä neion kauppa;
Turull' on tupakan kauppa,
Tamman kauppa tanterella,
Neion[264] nelisnurkkasessa."
— — —
Ajoin Konnulta kosihin
Ämmä aitasta tulevi.
Aloin ämmältä kysellä:
"Onko neittä pois panoksi?"
Ämmä vasten vastaeli
"Ei neittä kaulla myydä,
Hevoskaupp' on kartanolla,
Neion kaupp' on kammarissa."
Sama kysymys ja vastaus tavataan vielä Viron puolella.[265] Tuntuu siis siltä kuin ne olisivat kosintamenoissa yleisesti käytettyjä sananparsia. Häätapoihin perustunee myös Klauksen väkivaltainen sisään tunkeutuminen, joka muistuttaa, että morsian entiseen aikaan oli ryöstettävä.[266]
Yksistään aitassa käynnin nojalla tuskin voinee Elinan surmarunon vaikutusta olettaa, vaikka siinä joskus ilmaantuu vielä jauho- t. kuivevakka akan kainalossa.[267] Tosin yhdessä Pohjois-Inkerin kappaleessa kuvataan meno aittaan tarkoin yhtäläisillä säkeillä:[268]
Vaskivakkanen käessä.
Vaskiavain vakkasessa.
Mutta samoilla seuduin on muistiin pantu Elinan surma kokonaisuudessaan arkkijulkaisusta opittuna ja murteellisesti käsiteltynä,[269] niin että mainituissa säkeissä on kirjallinen vaikutus luultavin.[270]