Randahan sijt laivoja rakensi,
Tuli Turun vierrahaxi,
Suomen suurexi hyväxi,
Linnan lijaxi vierrahaxi.
Suomehen sijt Saatuansa,
Papin luotohon panduansa, 30
Ruskian Calliohon ruvettuansa,
Linnan alla tulduansa,
Leijrins levitti kedolle,
Meren rannalle rakensi,
Anckurins asetti merheen,
Maalle carvahti? Cappalens,
Laivans kijnitti lainehille,
Venhens istutti vesille;
Randa raskui, meri häälyi,
Calliot covincaiasit, 40
Hahdet hartasti vapisit,
Pyssyt parvuit partahilla.
Astui sijt maalle manderelle,
Istuden Isposten mäelle,
Hengeänsä vetämähän,
Jalcoiansa levättämän.
Lähetti kirjan kijruhusti,
Varhain paperin rahdun,
Nopiasti hyvän sanomansa,
Caunin Cullaisen puhensa, 50
Suomen sonnein kylihin,
Surten Sangarten Salihin,
Tothollarein tupihin,
Linnan vahvinden vajoihin:
"Enmä tullut sotia varten,
Engä varten tappelusten,
Vaan Suome sovittaman,
Angaroita asettaman,
Tappeluxia taittamahan,
Rijdoia ratki rickomahan,
Vääriä oikein kändämähän,
Tottelemattomia torumahan." 60
Ilkiät sijt Isännät linnan,
Pappien poiat pannaiset,
Turun suutaritten sugusta,
Caria coiran Codosta,
Covasti Covat puhelit,
Häijysti häpiämättömät,
Valiusti valiut vastaisit,
Pahasti pahan tapaiset, 70
Purit huulda, väristit päätä,
Callistelit Callojansa,
Mulistelit muotoansa,
Ruotzin sotan vastan;
"Hertuan merhen heitämme,
Hahdet halgoxi ricomme,
Venhet säriem vesille."
Hyvä Herra Hertu Carle,
Ruotzin Cullainen Cuningas,
Se kyll lausui lapsillens, 80
Puhui poicaen tygö:
"Lähtekämme lijcumahan,
Vahvasti vaeldamahan".
Culki sijte Cupitzalle,
Harpaisi hanhen pajustohon,
Crapsais Turun Calliolle,
Jopa jouduttin Talli mäkehen,
Johon sijrsi laumansa,
Laitti, levitti leijrinsä,
Sädän? siirsi sivullansa, 90
Toisen toiselle puolellansa,
Siehen rattat rakensi,
Asetti myös arckelijns,
Culietti kupari pyssynsä,
Vaivaisi vaski Cappalens.
Hyvä Herra Hertu Carle,
Ruotzin Cullainen Cuningas,
Pyssyt päästi pylvimähän,
Nuolet suret culkemahan,
Vidiat pitkät vingumahan, 100
Cupari covin kilisi,
Cansa caicki vaski torvet,
Puu pillit pärisit secahan,
Pärmät vahvasti pärisit,
Cansa caicki calvolaudat,
Orhi hirnui, cangas caicui,
Harniskaiset hartioilla,
Rautamiehet Rutzoilla,
Vahvistetut vahvoil aseill.
Hyvä Herra Hertu Carle, 110
Ruotzin Cullainen Cuningas,
Otta tulda tuttisestans,
Väkevitä vierrestänsä,
Hampunuoran hartioldansa,
Vyöldänsä viritys nuorran,
Cohta rutia rakensi,
Väncki pannun panepi.
Covin sijt kirppuisit kipinät,
Luodit läxit lendämähän,
Sauvu sateli perästä, 120
Sivut poicki miehet silloin.
Niinkuin helposti huomaa, täydentävät molemmat käsikirjoitukset toisiaan. Jälkimmäisestä puuttuu loppu, mutta alku- ja keskiosa on paljoa laveampi. Tämän tekstiä kuitenkin haittaa turmeltunut runomitta, johon nähden edellinen taas on etevämpi. Virheellisiä säkeitä Porthanin kappaleessa ei ole monta. Lyhyt pääkorollinen tavuu esiintyy nousussa viisi kertaa, (vv. 43, 44, 46, 54, 67), vaan pitkä pääkorollinen laskussa ainoasti yhden kerran (v. 45), silloinkin paikannimessä.[278] Lisäksi on muutamia näennäisesti ontuvia säkeitä, jotka kuitenkin ovat helposti oikaistavissa:
vv. 26-27 Jalkoja levättämähän,
Henkeä vedättämähän;
v. 70. Siitä hauvit haukkaelit.[279]
Tämä kirjaanpano siis osoittaa, että vielä 1600 luvun alussa jotenkin tyydyttävästi käytettiin vanhan runon mittaa Turunkin tienoilla.
Että Kaarle herttuan runo on lähellä Turkua sepitetty, todistaa paitsi kielimurretta paikannimien tarkka luettelo: Papinluoto, Ruskea kallio, Ilposten mäki, Kupitsa, Hanhenpajusto, Turun kallio, Tallimäki; joiden lisäksi itse kaupungissa mainitaan: Tothollarien tuvat ja Kanunkien (s.o. tuomiokapitulin jäsenten) kartanot. Runon yhdenaikuisuutta itse tapahtumain kanssa ilmaisevat useat toimivien henkilöin nimet, joiden olisi ollut mahdoton kauvan kansan muistissa säilyä: (Aksel) Kurki, Arvei (Stålarm), Harteviki (Henrikinpoika, Vuolteen herra), Antti (Boije?) ja Steeni Fincke.
Näin yksityiskohtaiset tiedon-annot panevat kuitenkin epäilemään, missä määrin tämä oikeastaan on kansanrunoa. Tosin jokaisen runon täytyy olla alkuansa jonkun yksilön sepittämä, mutta oikea kansanruno ei ole ainoastaan tiedoton tekijänsä nimestä, vaan myös hänen olemassaolostaan. Kertomistapa etenkin jälkimmäisessä toisinnossa (sijt — sijt — sijt) muistuttaa meille alituisesti, että tässä on joku kertomassa, joka hyvin tuntee kaikki asianhaarat sekä osaa ne järjestyksessä esittää.[280] Sittenkään ei voi kieltää, että Kaarle herttuan runossa vielä on jonkun verran kansanrunon viehätystä, jos sitä uudempain kansanrunoilijain, esim. Paavo Korhosen, kertovaisiin sepitelmiin vertaa.
Viimeksi on mainittava, että Porthanin kokoelmissa oleva käsikirjoitus etc. merkin ja väliviivan jälkeen jatkuu seuraavilla uutta kappaletta alkavilla säkeillä:
Suohon pääsit Suomen Herrat,
Alhohon isot Isännät;
Kovan parkuit knikti parat,
Paruit Herrain palveljatkin, 85
Linnoja rikottaisa,
Kastareita kaateisa.
Ilcka ilkiä isändä,
Pää keroi, sininen lacki,
Ei konna tapella tainu, 90
Eikä sammacko sotia,
Että joi joka kyläsä,
Joka Knapin kartanosa.
Vaikka kaksi ensimmäistä säettä ovat samat kuin Kaarle herttuan runossa (A. vv. 58-9), niin ainakin loppusäkeet osoittautuvat aivan eri runoksi. Se on nähtävästi katkelma runollista kuvausta Nuija-sodasta. Toisen katkelman samaa tai samanaiheista runoa on Porthan julkaissut tutkimuksessaan De poesi fennica.[281]