Historiallinen siinäkin merkityksessä, että on sepitetty välittömästi historiallisen tapauksen johdosta, on Kaarle herttuan runo, joka kuvailee hänen retkiänsä Suomeen vv. 1597 ja 1599 yhtenä yrityksenä. Siitä on löytynyt kaksi kirjaanpanoa, toinen Porthanin kokoelmissa yliopiston kirjastossa, toinen Turun linnassa. Jälkimmäinen on valitettavasti kadonnut, niin että siitä on ainoasti kopio käytettävänä.[275] Koska ei kumpaistakaan käsikirjoitusta ole ennen julkaistu, sopii ne tähän painattaa muuttamatta vanhanaikuisessa asussaan.[276]
A. Porthanin käsikirjoitus.
Hyvä Herra Hertu Karle,
Ruotzin Kuuluisa Kuningas,
Isäns maan iso Isändä,
Vahva Suomen Valda-Herra,
Hangitzeepi Haaxiansa,
Laitelexi laivojansa.
Purjet raakaiset rakensi,
Hahden suuren hartioilla.
Oli hahti hangittuna
Päällä purjehet punaiset, 10
Viheriäiset viirin päällä.
Tuli Suomehen sotihin,
Taka vettein tappeluihin,
Laviasti juoxi laiva,
Haaxi suuri harmasti,
Ohitzen siliän vuoren,
Kohden kaicki kuohui paikat
Kiukuitzen kivet siniset,
Kaicki kalliot ohitzen.
— — —
Andoi souta Suomen vaimon. 20
— — —
Hyvä Herra Hertu Karle,
Isäns maan iso Isändä,
Vahva Suomen Valda-Herra,
Näki maan, havaitzi rannan,
Istui Ilposten mäelle
Jalkojansa levättämään,
Hengiensä vedättämään.
Kirjan Linnahan lähätti
— — —
Suomen Sonnien sekahan,
Kanungitten kartanoihin. 30
— — —
Noit pahat puhuit pahasti:
— — —
"Heitä heittäkäm merehen,
Haaxi halvoixi hakatkam,
Paatti puixi paiskatkamme!"
Hyvä Herra Hertu Karle,
Ruotzin kuuluisa Kuningas,
Isäns maan iso Isändä,
Sai tietä pahan sanoman;
Purren puomihin pysätti,
Löysi tulda tuttesestans, 40
Takelita taskustansa.
Neuvoi sitten huoviansa,
Puhui sota palveljoillens:
"Kulkekamme Kupitzalle,
Käykämme hanhenpajuhun."
Sodan siirsi sivullensa,
Toisen toisell' puolellansa,
Kolmannen pani etensä.
Kumisi kuparit trombut,
Pärmäiset kovan pärisit, 50
Vaski torvi vaikiasti.
Läxit pyssyt pyhkämähän,
Jalka joutzet jahkamahan;
Ammui linnan lipin lapin,
Kastarit ylösalaisin,
Miestä reitehen osaisi,
Löi hepo lautaisehen,
Pääsit suohon suuret Herrat,
Alhoon isot Isännät.
Pääsi Kurcki kuusistohon, 60
Arvei alhohon pakeni;
Harteviki haavistohon,
Anti pitkä poicki tiehen,
Steni [f]incki tien oheen.
Kovan hyppäis koucku huovi,
Tomu suitzi, tuhka tuoxui.
Huovi häjjy Hämesehen,
Kosken kova vahaisen,
Häjjin juonisen jokehen.
Siitä hauvit hauckelit, 70
Ahvenat otit osansa.
Siin' oli harma hangittuna,
Satuloittuna Savicko.
— Hyvä Herra Hertu Karle
Hyppäis hyvän säelle,
Annoi juosta jouhi hännän,
Samota satula seljän,
Ala Vihurin vihaisen.
Piikat itkit Joanasa,
Vaimot Narvasa valitit, 80
Että miehet mestattihin. Etc.
— — —
B. Turun linnan kk:n kopio.
Hyvä Herra Hertu Carle,
Ruotzin Cullainen Cuningas,
Vahva Suomen Valdamies,
Isän maan Iso Isändä,
Hangiskeli hahdrians,
Laitteli laivans,
Tyrin varta valmisteli,
Suomen tielle toimitteli;
Oijensi pisimät pirtet,
Suurten hastrin hartioill, 10
Ylensi purjet punaiset,
Kirjois Raacansa rakensi.
Tuimast sijt tulit venhet,
Hartast myös hahdet suuret,
Covasti ison cocoiset,
Picaisesti pitkät järvet,
Läpi laski lainehita,
Cohdastansa couckupaicat,
Järiestänsä järvet suuret,
Syrjällänsä syvimät Sundit. 20
Calliot vaelsi caarittain,
Carttain taittet taamba,
Poitzi juoxit paxut mäet,
Sivuitzen sitkiät vuoret.