sanottiin olleen jäännöksiä Jaakko Puntuksen maavirrestä.[286] Onko semmoista runoa koskaan löytynyt, on kuitenkin epäiltävää; luultavimmin ovat viimeksi mainitut säkeet tilapäisesti tekaistut edellä esitettyjen suorasanaisten paikallismuistojen johdosta. Sitä vastoin lauletaan yleisesti koko Karjalan kannaksella Jaakko Pontuksenpojan meriretkestä Riian linnaa vastaan. Mainitun kaupungin valloituksessa v. 1621 oli hän todella osallisena ja jäi sen jälkeen jatkamaan Liivinmaan anastusta Puolan vallan alta.
Vanhimmat kirjaanpanot tätä runoa ovat suomalaisen kieliopin tekijänä tunnetun Valkjärven kirkkoherran Juhana Stråhlmanin sekä hänen poikansa Kaarle Teodorin, jälkimmäinen vuoden 1812 tienoilta. Molemmat ovat milt'ei yhtäpitäviä.[287]
Jaakko Puntus, jalo herra,
Viisas Viipurin isäntä,
Laski laivoja merelle,
Pani poikia sisälle;
Veti päälle purjehensa,
Kuin pisimmän pilven rannan.
Laski päivän, laski toisen,
Laski kohta kolmannenkin,
Laski riskin Riian alle,
Ison kaupungin kuuluisan.
Pani pyssyt pöykkämähän,
Sekä joutset joukkamahan,
Tykit tykähtelemähän.
Sanoi riski Riian herra:
"Jaakko Puntus, jalo herra!
Tule siivolla sisälle,
Alle linnan kunnialla;
Oltt' on kyllin juoaksesi,
Mettä mielin syöäksesi."
Vielä täydellisemmin saamme kokoon runon säkeet uudemmista samoilla seuduin muistiinpannuista lukuisista toisinnoista, vaikka eivät niissäkään kaikki piirteet kerrallaan esiinny. Otettakoon näytteeksi eräs Ahlqvistin kirjaanpanema toisinto, joka on kaksijatkoinen, niinkuin huomaa, jos silmäilee ensin vasemman ja sitten oikean palstan, vaan luettuna vuorotellen vasemmalta sekä oikealta, silloin kuin vasen puoli on tyhjä, antaa hyvin eheän käsityksen Jaakko Pontuksen runon alkuperäisestä muodosta.[288]
Jalo herra Jaakko Puntus,
Ruotsin kuuluisa kuningas.
Laittoi laivoja merelle,
Niinkuin sorsa poikiansa;
Laittoi laivoihin väkeä,
Kuin kana munasiansa;
Veti päälle purjehia,
Kuin pimeän pilven reunan;
Pani tuulet tuulemahan.
Ja aallot ajelemahan.
Sousi Riian linnan alle.
Alkoi tyyrätä tykillä,
Valkkunilla vangutella;
Alkoi linna liikahella,
Torin latvat torkahella.
Puhui Puola linnastansa:
"Elä riko Riikoani,
Pura Puolan linnoani;
Tule siivolla sisähän,
[Sovinnolla suojuksehen.][289]
Saat olutta juoaksesi,
Mettä syöä mielin määrin."
— "Ei mesi merestä puutu,
Eikä puutu Puntukselta."
— — —
Laittoi tuulet tuulemahan,
Ja aallot ajelemahan.
Ajoi lesken linnan alle,
Kysyi linnasta lihoa,
Ja kalaista kaupungista,
Väelle väsynehelle,
Urohille uupuneille.
Linnan vanhin vastaeli:
"Ei ole linnassa lihoa.
Ei kaloa kaupungissa.
Väelle väsynehelle,
Urohille uupuneille."
Jalo herra Jaakko Puntus
Alkoi tyyrätä tykillä,
Valstingilla vaivaella;
Alkoi ketjut keikahella,
Torin latvat torkahella.
Leski liehui linnassansa:
"Jalo herra, Jaakko Puntus.
Elä riko linnaistani,
Pura Puolan linnoani;
Tule siivolla sisähän,
Tasaisesti tanhuahan;
Kaikk' annan avaimet sulle.
Kyll' on linnassa lihoa
Ja kalaista kaupungissa,
Kyll' on kysta, keitettyä,
Valmista, varistettua,
Väelle väsynehelle,
Urohille uupuneille."
Ulkopuolelta Karjalan kannaksen on löydetty alkuosa runoa Savossa sekä pari täydellisempää kappaletta Suomen Keski-Karjalassa, Ensin mainittu on Gottlundin jo v. 1818 Juvalla kirjaanpanema, omintakeisten vertauskuvainsa puolesta huomattava katkelma.[290]