Ja[ak]ko Pultus, jalo herra,
Viisas Viipurin isäntä,
Laski laivoja merelle.
Laski päivän, laski puolen,
Laski osan kolmattakin.
Niin on saaria selällä,
Kuin on mastia merellä;
Niin on honkia salolla,
Kuin on mastia merellä.
Toinen Keski-Karjalan kappaleista löytyy ylioppilas Z. Sireliusen keräelmissä vuodelta 1847, luultavasti Sortavalan tienoilta.[291]
Jalo herra Jaakko Pontus,
Ruotsin Kaarle, kaunis herra,
Ruotsin kuuluisa kuningas,
Laittoi laivoja merelle
Vaskisesta valkamasta,
Laittoi tykit laivan päälle;
Laittoi Laatokan merelle,
Laittoi tuulet tuulemahan,
Meren tyrskyt työntämähän;
Päivät peitti purjehilla.
Ajoi Riian linnan alle,
Alkoi ampua mereltä;
Alkoi torit toukaella,
Linnan vallit vaarahella.
Venäläinen, vainolainen,
Sanovi sanalla tällä:
"Älä riko Riikastasi,
Riko Riikan kaupunkia;
Tule siivolla sisähän,
Kapinatta kaupunkihin!"
Kysyi linnan vanhimmalta:
"Onko linnassa lihoa
Ja kaloa kaupungissa'?"
Linnan vanhin vastaeli:
"Kyll' on linnassa lihoa
Ja kaloa kaupungissa
Miehille väsynehille,
Urohille uupuneille."
Moni sortunen satula,[292]
Moni vemmel kynnäppäinen,
Riian virassa viruvi,
Haonlailla happanevi.[293]
Runo jatkuu lorulla Venäläisestä, vainolaisesta, joka "tappoi isoni, tappoi emoni" j.n.e.; se myös selittää, mitenkä runoon on voinut tulla Riian kaupungin puoltajaksi Venäläinen. Vertaus päivän peittämisestä purjeilla tavataan joskus Karjalan kannaksellakin;[294] siitä löytyy vielä seuraava mahdikas muunnos:[295]
Meret peitti miehillänsä,
Maat peitti hevosillansa,
Saaroset satuloillansa,
Rahoillansa rannat peitti.
Kuvaus sodan jälkijätteistä Riian virrassa esiintyy myös etelämpänä eräässä Kurkijoen toisinnossa:[296]
Moni mies, moni hevonen,
Moni saarninen satula,
Moni herra höyhenhattu,
Moni vemmel kynnäppäinen,
Moni miekka kultavästi,
Riian virrassa viruvi.
Toinen kappale, jota Lönnrot on käyttänyt Kantelettaren julkaisuunsa (III. n:o 11 "Puntuksen sota"), on hänen oma muistiinpanemansa ensimmäisellä keräysmatkallansa v. 1828 Kesälahdella.[297] Siinäkin ilmaantuu Puolasta huolimatta vainolaisena Venäläinen, jonka kuitenkin Lönnrot on muuttanut: Viholainen. Hänen lisäyksiään muista runoista on paitsi vihollisen tapettavien luetteloa (vv. 4-8), oluen pyyntö (vv. 19-27), joka on lainattu edempänä mainittavasta Iivanan virrestä.
Viipurin, Käkisalmen ja Pietarin välisellä alueella todennäköisesti syntyneenä, ei Jaakko Pontuksen runo ole juuri voinutkaan semmoisenaan laajemmalle levitä; se näet ei oikein soveltunut muiden kuin Ruotsin puolta pitävien luterinuskoisten laulettavaksi. Kreikanuskoiset Karjalan kannaksella sen tosin muuttamatta säilyttivät, mutta muualla joko riistettiin sen yltä koko historiallinen puku taikka käännettiin tämä nurin päin.
Edellinen menettely havaitaan Varsinais-Inkerissä, jossa Jaakko Pontuksen runoa on keskiosa yhdistetty virolaisperäiseen ja puhtaasti tarulliseen Ison härän runoon, esim.[298]