"Onko voita Volmarissa?"
Kun tämä pilkoillaan hänelle tarjoaa vanhaa hevosen raatoa, niin hän rupeaa ampumaan linnaa sillä seurauksella, että mainittu Matti jo alkaa rukoilla:[306]
"Oi Petri kuuluisa kuningas!
Tule siivossa sisähän,
Kunnioissa kartanoihin,
Ilman pyssyn pyrkämättä,
Jalon rauan jaukamatta.
Ota kultia kypärä,
Hopeita tynnyrimäärä."
Siihen tarjoukseen kuitenkin Petri halveksivasti vastaa ja lopuksi lausuu:[307]
"Saan mie maata miekallani,
Tapparallani tahonkin."
Niinkuin näkyy, esiintyvät tässä melkein kaikki Jaakko Pontuksen runon piirteet. Ja jos vielä voisi olla kahden vaiheilla, kumpi runoista on alkuperäisempi, poistaa viimeisenkin epäilyksen nimitys Volmari, joka ei ole säilynyt Karjalan kannaksella ja Varsinais-Inkerissäkin aivan vääntyneessä muodossa tavataan, vaikka se kieltämättä juuri tähän runoon kuuluu. Volmar niminen kaupunki näet löytyy likellä Riikaa ja soveltuu se sille hyvin toisintonimeksi. Volmarin linnan nimi on muuten historiallisestikin liittynyt Jaakko de la Gardien sankarimuistoon; kahdeksantoista-vuotiaana hän sitä toisen nuoren päällikön kera mitä urhoollisimmin puolusti Puolalaisia vastaan kolme kuukautta v. 1601.
Suomen Itä-Karjalasta on Jaakko Pontuksen runo Petrin nimelle muutettuna siirtynyt Aunuksenkin puolelle. Keski-Aunuksessa, jossa tämän runon sanotaan olevaa kaikista yleisimmän, sitä lauletaan seuraavaan tapaan.[308]
Petri on kuuluisa kuningas,
Moskovan hyvä molotsa,
Laati laivoset merehen.
Mi on mäessä mäntysiä,
Se on Petrin purjepuita.
Työnti kirjat kiirehesti,
Paperit pakon perässä,[309]
Viisahasen Viipurihin;
Viisas oli Viipurin isäntä,[310]
Suomenniemen sotiherra.
Kovin syäntyi, kovin suuttui
Murteli mustia hapenia.[311]
Työnti sotkuen vesille,
Emälinnun poikuehen.
Päivän ampui alatse,
Toisen ampui päällitse.
"Oi sinä seppo Ilmollinen![312]
Tao keijo 3:lla sulalla,
Vaskivarsi varaisempi;
Ammun kirjavahan kivehen."
Kilpasti keijo kivestä,
Meni keijo merehen,
Perin tietämättömähän.
"Oi sinä seppo Ilmollinen!
Tao keijo 6:lla[313] sulalla" j.n.e.
Meni keijo taivosehen,
Perin tietämättömähän.
— — —
"Onko linnassa lihoa
Tulian vierahan varahan,
Käkijälle, kuulujalle?
Onko voita vodvarjoissa
Käkijälle, kuulujalle?
Onko kaloja kaupungissa?"
— "Mulloin kuoli musta ruuna,
Vasta[314] vaipui valkea varsa,
Siikoniemen sillan päähän",
Kovin syäntyi Ruotsin päälle,
— — —
"Laai keijo 9:llä sulalla" j.n.e.
Ampui kirjavahan kivehen,
Meni kivi meren taakse.
Jalo herra J— —
Työnti sotkuen vesille,
Emälinnun poikuehen.
Päivän ampui alatse,
Toisen ampui päällitse,
Kolmannen kohti osasi.
Pani räystähät räpyhyn,
Herran huonehen helyhyn.
Antoi avaimen kätehen
Hopeaiselle tarelkalle:
"Ota kultia kyllältäsi!"
— "Tunnen Ruotsin kullat, hopeat."