Yöt seiso suka käessä,
Päivät vihko kainalossa;
Sui ilveksen iholle,
Kampoa kalan evälle.
Toisen säeparin Tapanin virren alusta on Ilamantsin kuuluisin laulaja Simana Sissonen Mekrijärvellä muutamassa runon katkelmassa tallentanut:[61]
Kovin korskui konnan ruuna,
Pätisi pahan oronen.
Virkki vanha Väinämöinen:
"En huoli hevosiani,
Sure en sukkajalkojani,
Piä en piiskasta lukua,
Huolta en kanna kannuksista."
Eräässä Etelä-Savosta löydetyssä lorussa huomataan Tapanin nimi ynnä viittaus Tapani-pojan puettamiseen.[62]
Tahvana takuista tehty,
Sysistä, pärehen päistä.
Ruotuskin tulee vielä esille kuninkaana ja kauniin Katrinan kosijana runossa, joka päällekirjoituksella "Katrin parannus" on luettavana Kantelettaressa (III. n:o 3). Tässä painetussa on kosija tosin nimetön, mutta kansanrunon toisinnoissa, joita on saatu Itä-Pohjanmaalta, Suomen Pohjois-Karjalasta, Savosta, jopa Vermlannista, hän on säännöllisesti: Ruotus kunnotar kuningas, Ruotuksen, Ruotusten tai Ruotoloin kuningas.[63]
Että Tapanin virsi on aikoinaan ollut Itä-Suomessa tunnettu, todistaa kuitenkin paraiten sen olemassa olo sekä Venäjän-Karjalassa että Länsi-Inkerissä, joihin molempiin paikkoihin se on voinut kulkeutua ainoasti Suomen Karjalan kautta.
Eteläisin venäjänkarjalaisista kappaleista on Europaeusen Repolassa kirjaanpanema,[64] johon paitsi Joukahaisen nimeä on sekaantunut sukataika Lemminkäis-runoista.
Tuopa nuori Joukahainen
Oli hevon juotannossa,
Katsonnossa konkarinsa,
Keksi tähen taivoselta,
Pilk[an] pilvien lom[alta].
"Itse Ruotus juotto'ose,
Katso'ose konkaria,
Tämän päivyen perästä.
Nyt meill' on parempi valta,
Nyt meillä Jumala syntyi."
Pisti puukon pöytähänsä,
Suan seinähän sivalti,
Painoi harjan patsahasen:
"Äsken on toet totesi,
Valehettomat vakasi,
Kuin veitsi vesottunevi,
Suka hurmehin tulevi,
Harja verta vuotanevi."
Jo veitsi j.n.e.
"Äsken j.n.e.
Kuin on härkä ammunevi,
Jok' on syöty mennä vuonna,
Kesä(!) kenkinä pietty,
Nahka talven tallailtu."
Rupei härkä ammumahan,
Pääpässi pölöttämähän.
"Jo nyt on toet totesi,
Valehettomat vakasi."
Toinen kappale on Aunuksen ja Vienan läänin rajoilta Akonlahdesta Lönnrotin löytämä.[65] Niinkuin mainittu, on se Luojan virren loppuun irtonaisesti kiinnitetty. Toimivaa henkilöä nimittämättä se alkaa säkeillä: