Iivana pojut Kalervo,
Käpykenkä, nahkapaula,
Kävi koulussa kovassa,
Raskahassa raamatussa.
Tuli koulusta kotihin,
Viskasi kirjat kiukahalle,
Paperit pakon nenälle.
"Kova on koulu käyäkseni,
Raskas raamattu lukea;
Kissat kirjoja lukevat,
Kasit rapsivat raamattua."
Alkoi kysyä emolta:
"Oi emyt vanha emoni,
Vanha mamma vaalijani!
Näitkö neitoa kasvavana.
Tukkapäätä tuultavana?"
Emyt vaite vastaeli:
"Poikaseni ainoani!
Näin mä neion j.n.e.
Vaan ei sitä sulle panna;
Ei pantu paremmillekaan.
Kävi Ruotsista rovasti,
Kävi piispa pappilasta,
Kävi herrat näiltä mailta;
Ei tuo pantu niillekänä,
Eikä panna sullekana."
Kysyttyään, onko sinne mainen vai merinen matka, Iivana:
Kuusi miekkaa kukitti
Kuuen vyöllä kosjolaisen.
Sitten hän lähtee laivoilla. Jatko siirtyy toiseen runoon, jolla on vastineensa Kantelettaren runossa "Riion poika" (III. n:o 15). Toisessa Narvusin kappaleessa esiintyy 6-7 laivan ehittäjänä:
Alermo Ylennän yrkkä,
Kaiken vallan maan hyvä.
Kolmannessa on vielä ratsujen varustaminen säilynyt.[494]
Kuutta laivaa kukitti
Alle kuuen kosjolaisen,
Seitsemättä itsellehen.
Kuutta pyssyä puhisti —
Rauatti hevosta kuusi —
Seitsemättä itsellehen.
Näin pitkälle on siis inkeriläinen Anteruksen runo juoneltaan Jusleniusen tunteman länsisuomalaisen runon kera täydesti yhtäpitävä. Vaan enempää johtoa tästä jälkimmäisestä ei ole. Se on nähtävästi ollut vaillinainen ja siinä kohden erehdyttävä, että neito muka olisi jo omassa kodissaan kuollut.
Keski-inkeriläisen runon jatko, jossa Antero säännöllisesti saa neidon tuoneeksi, ennen kuin tämä sairastuu, on ilmeisesti oikealla tolalla. Kysymys neidolta: "oliko raskas kultaratsu?" j.n.e. ja hänen vastauksensa, että: "sydämess' oli kipeät" on epäilemättä oleellisesti runoon kuuluva; samoin Anteron palatessa neidolle apua hakemasta kellonsoiton kuuleminen ja haudankaivajain kohtaaminen.
Sitä vastoin ovat Inkerin puolella lisään tulleita piirteitä: meno noidille Venahan (kyliä Soikkolan puolella), tavallisemmin vielä Virohon, ja alle linnan s.o. Narvan[495] arpojille sekä viimeisten villain, ja ainokaisten aivinojen ottaminen mukaan niille palkaksi; samoin keskustelu ruumisarkkua veistävän veljen kanssa. Ne ovat kaikki lainatut Marjoja syötyään sairastuneen äidin runosta, jolle tytär lähtee apua hakemaan, esim.[496]