Anteron keskustelu äitinsä kanssa kosinnastaan on niinikään useamman runon säkeistä kokoonpantu. Hänen kysymyksensä ja sukulaisten yhteiset vastaukset on saatu "Lauri Lappalaisen" runosta (vrt. Kant. 3:s p. III. n:o 69), joka on yleinen Karjalan Kannaksella ja Keski-Inkerissä on tavattu seuraavassa muodossa:[489]
Sousin jousin miehen verran,
Sain rahutta ennen muita.
Kuhunpa panen rahani,
Kuhun kultani kuvoan?
Vai ostan pyhäisen pyssyn?
Kielsit isot, kielsit emot,
Kielsit vellot keskimmäiset,
Kielsit nuoremmat sisaret:
"Älä osta velvyeni!
Pyssy pilloja tekevi,
Sata miestä saattelevi,
Tuhat miestä turmajavi."
Sousin, jousin j.n.e.
Vai ostan pyhäisen miekan?[490]
(Yhtäläinen vastaus).
Sousin, jousin j.n.e.
Vai ostan pyhäisen vaimon?
Käskit isot, käskit emot,
Käskit vellot j.n.e.
Osta osta velvyeni!
Vaimo poikia tekevi,
Laivan lapsia latovi,
Ruotsin suurehen sotahan,
Turkin tuiman tappelohon.
Kosinta Konnusta ja Kelloniemestä kuuluu Naisensa tappajan runoon (kts. I. s. 168-9). Myös rukkasten saaneiden kosijain luettelo on ilmeisesti muodostunut muiden inkerinmaalaisten runojen vaikutuksesta.
Vaikkei siis Anteruksen runoon alkuperäisesti kuuluvia säkeitä jää tähänkään kohtaan aivan monta, on sen sisällys kuitenkin hyvin selvä: Anteruksen kosiin pyrkiminen — äidin epääminen sen johdosta, että siellä monet muut ovat turhaan käyneet — Anteruksen lähtö kaikista varoituksista huolimatta.
Anteruksen lähtövarustukset: 6-7, harvoin 8:n ratsun rakentaminen vaskeen, hopeaan ja kultaan, vastaavat täydellisesti Jusleniusen säilyttämää kuvausta 6-7 hopea- ja kultakilvestä. Kuitenkin on tämäkin kohta enimmiten turmeltunut; jo menomatkalla on Anterolla ikäänkuin mukanaan noudettava nuorikkonsa ynnä tämän kaasot, esim.[491]
Kuusi ratsua rakensi
Ala kuuen kosjosmiehen,
Seitsemättä itsellehen.
Sen hän vaskehen valeli,
Mihin nosti nuohinaiset;
Sen hän tiippasi tinahan,
Minne muutti muut väkensä;
Sen hän kultahan kuvasi,
Mihin nosti nuorikkehen;
Sen hän huohteli hopein,
Mihin itse istueli.
Toisinaan monistetaan ratsujen luku sata-, jopa tuhatmääräiseksi:[492]
Satuloi sata hevosta,
Satoihin satulavöihin,
Tuhat jouhta jouvutteli,
Tuhansihin palkimihin.
Nämät säkeet ovat luultavasti kuuluvia runoon "Sodasta Narvan tienoilla" (Kant. 3:s p. III. n:o 56; vrt. tutk. I. s. 204).
Hevaan puolella ei ole löytynyt kappaletta, jossa sekä Anteruksen koulusta kotiin tulo että kosiin varustautuminen yhdessä olisivat säilyneet. Että molemmat piirteet runoon oleellisesti kuuluvat, todistaa, paitsi Jusleniusen näytettä, myös muuan läntisimmässä Inkerissä, Narvusissa tavattu toisinto Anteruksen runon alkupuolta.[493]