Ruotsalaisilla kappaleilla on miltei aina omituinen johdanto, jossa neito lausuu ensimmäisessä persoonassa:
"Mun isäni ja äitini olivat hädässä,
Niin kaupitsivat minut vähästä leivästä,
Pois kauas pakananmaalle sortumahan."
Mutta laulu jatkuu sitten säännöllisesti kolmannella persoonalla: neidon epätoivoisella käsien väännöksellä ja valituksella merimiesten, joskus sotamiehen, veneessä. Vaan merkillisintä on, että omaiset, jotka muka nälänhädässä leipäpalaan olisivat myöneet tyttärensä, kuitenkin sitten omistavat paljon tavaraa: isä kaksi härkää tai enemmän kuin viisi taloa: äiti kulta-arkkuja tai kultaketjuja; veli kultavarsoja, ratsuja tai kultakelloja; sisar kultaisia kruunuja, ketjuja tai arkkuja; sekä sulhanen kultasormuksia tai kultalaivoja. Jo siitä päättäen ruotsalainen laulu, joka Suomen puolellekin on levinnyt, tuntuu alkuperäisestään turmeltuneelta.
Tämän päätelmän tekee aivan epäilemättömäksi suomalainen laulu Lunastettavasta neidosta, joka ei ole voinut muuta tietä kuin Ruotsin kautta kulkeutua Länsi-Suomeen, mistä se sitten on levinnyt Itä-Suomeen ja rajan taa. Että tämä on ollut laulun leviämisen suunta eikä päinvastainen, niinkuin professori C.G. Estlander ensimmäisessä ainetta käsittelevässä tutkimuksessa on koettanut osoittaa,[510] käy selvästi näkyviin suomalaisten kappalten vaihteluista.
Lunastettavan neidon laulun toisintoja on yli Suomen ja vielä Inkerissä muistiinpantu lähes puoli sataa, joista seuraavat lueteltakoon.[511]
a. Varsinais-Suomi 1 Marttila (Hildén n:o 63). — 2 Uusikaupunki (Heinonen 4). — 3 Laitila (Sjöros jälk. jään. pap.).
b. Satakunta 4 Kokemäki (Reinholm XI. 288 d). — 5 Pirkkala (Starck 3). — 6 Kiikka (Laurila 1). — 7 Ylöjärvi (Paldani 13). — 8 Virtaa (sam. 72).
c. Uusimaa 9 Pyhäjärvi (Hämeenl. Norm. lys. XIV. 8). — 10 Askola (Tyyskä I. 32). — 11 Anjala (sam. 31). — 12 Kymi (Reinholm XII. 28).
d. Etelä- ja Keski-Häme 13 Loppi (Hels. Alkeisop. XXVIII. 21). — 14 Hollola (Nieminen 1). — 15 Korpilahti (Nurmio 227).
e. Pohjois-Häme 16 Viitasaari (Rudbäck 2).