Lika istus kammurissa
Ja itko ja oogo,
Ta nägi isa kävelevä
Mööda mere randa.
"Bikkas isa, rakkas isa,
Lunasta mind vangist!"
— "Miska mea sind lunastan,
Kui miul ei ole vara?"
— "Siul on kodu kolme ruuna,
Pane üks neist pandiks."
— "Enneb mina lahkun tütredest
Kui oma kolmest ruunast."
Mutta yleisempi on toinen muodostus, joka on jo enemmän viron kieleen mukautunut. Sitä on muistiinpantu kolmattakymmentä kappaletta eri osista Viron- ja Liivinmaata. Koska se on myös kansankirjasissa ollut painettuna,[516] on se ainakin osaksi kirjallista tietä levinnyt, joten sen kulku kansan suussa käy melkein mahdottomaksi määrätä. Vaihtelumuotojen vähäpätöisyydestä vaan näkyy, että kaikki kappaleet johtuvat samasta suomalaisen laulun käännöksestä. Näytteeksi riittänee ensimmäinen säejakso eräässä Varsinais-Viron kappaleessa:[517]
Lilla istus kamberissa,
Aeg tall igav oota,
Näki pappa reisima
Seal pitkä mere randas.
"Armas pappa, kallis pappa,
Lunasta minu välja!"
— "Kellega mina lunastan,
Kui mull' ei ole vara?"
— "Sull on kodu kolmi ruuna,
Pane üks neist pandiks,
Pane üks neist pandiks,
Ja lunasta mind välja."
— "Ennem mina lahkun tüterista,
Kui omist kolmist ruunasta.
Tüttar täna, homse eesta,
Ruunad eluks ajaks."
Lilla ei voine olla muuta kuin väännös virolaiselle tuntematonta likka sanaa; se on naisen nimi, joka muistuttaa kukkaa (lille) vironkielellä. Siitä syystä on sen sijalle välistä tullut toinen kukkaisnimi Roosi. Sana kamberissa on selitetty vangitornis, joka toisinaan sen asemellakin ilmestyy. Toinen säe on selvästi äänteellinen mukailu suomalaista itkee > igav, huokaa > oota. Että neljännessä säkeessä pitkä johtuu suomalaisesta pitkin, näkyy eräästä kirjaanpanosta, jossa säe toisintelee: Pika mere randa.[518] Viides säe kuuluu muutamassa kappaleessa: rikkas isa, rakkas isa: jossa suomalainen rakas on jäänyt vielä virontamatta.[519] Viimeinen säepari joka sattuvasti selittää, miksi sukulaiset eivät halua lunastaa: "tytär on vaan täksi ja huomiseksi päiväksi, vaan ruunat y.m. elinajaksi", on suomalaiseen lauluun nähden lisäys, joka on lainattu virolaisesta Lunastettavan neidon runosta.[520]
Isän kolme ruunaa, joksi hevosia suomalaisessa laulussa ainoasti itämurteen alalla nimitetään, osoittavat selvästi, että se on tavallista tietä Inkerinmaan kautta Viron puolelle kulkeutunut. Muilla omaisilla on samat tavarat kuin yleisimmässä suomalaisessa muodostuksessa: äidillä lehmät, veljillä miekat, joskus uudenaikaisemmat pyssyt, ja sulhasella laivat. Ainoasti sisaren omaisuus eroaa; hänellä on nimittäin kolme sormusta, joiden toivotetaan samoin kuin veljen miekkojen menevän katki, vaan keskellä kihla-aikaa, joka vastaa vihki-aikaa suomalaisessa laulussa.
Vuoroin vieraissa käydään! Laulu Lunastettavasta neidosta on Viron maalta palannut jälleen yli rajan läntisimpään Inkeriin, jossa on äskettäin löydetty näin alkava kappale:[521]
Lilla istui kamperissa,
Aik' oli ikäv' uottaa,
Näki papa reissivanna
Pitkin mere rantaa.
"Rikas pappa, rakas pappa,
Lunasta miut täältä vällää!" j.n.e.
Samoin: emä, venna, ote (< õde = sisar), peip-mies (< peigmees = sulhanen).
Tämä yksinäinen kappale olisi melkein liiaksi vähäpätöinen mainittavaksi, jollei se todistaisi, mitenkä vielä uusimmalla ajalla kansanlaulu kielirajan estämättä kulkee edestakaisin yli Narvajoen.
Paljoa arvokkaampi laina kuin Lunastettavan neidon laulun Suomalaisilta
Virolaisille on aikoinaan Viron puolelta Inkerikkojen haltuun uskottu
Suomea kohti eteenpäin siirrettäväksi: Saarenmaalla muodostunut
samanaineinen runo, johon jo edellä on välistä viitattu.