5. Lunastettavan neidon runo Virossa.
Runo Lunastettavasta neidosta on hyvin tunnettu ja suosittu koko vironkielen alalla, myös Setukaisten luona joille uudempi Lunastettavan neidon laulu on tuntematon. Sen kirjaanpanojen luku on puolentoista sadan vaiheilla, jakautuen verrattain tasaisesti eri maakuntien kesken. Satunnaista ei siis voi olla, että se melkein yksinomaan Saarenmaalla on täydellisenä tavattava. Neidon lopputoivotukset ovat näet eheinä säilyneet useimmissa Saarenmaan kirjaanpanoissa, mutta muissa ainoasta kerran läheisellä Muhun saarella ja toisen kerran vastaisella Läänemaan rannikolla.[522] Typistettynä ilmaantuu neidon kirous vielä joissakuissa Läänemaan kappaleissa.[523] Missä muuten lopputoivotuksia tilapäisesti esiintyy, ovat ne lainatut joko Lunastettavan neidon laulusta taikka edempänä esitettävän Myödyn neidon runosta.
Saarenmaan 17:stä kirouksen säilyttäneestä kirjaanpanosta voimme kaikin puolin paraiten saada selville runon alkumuodon.
Karja 1 EKS. Jõgever s. 224 (V. Mägi n:o 776). — 2 Hurt IL 18. 488 (V.
Mägi 48). — Mustjala 3-6 Niemi I. n:o 536, 543, 582, 703. — Karia 7
EKS. 4:o 2. 83 (V. Rattur 2). — 8. H. II. 18. 774 (J. Mändmets 7). —
9-10. Niemi I. n:o 193, 226. — Anseküla 11 Sam. 113. — Kaarma 12 H.
II. 41. 392 (Pr. Peeters 13). — 13 H. I. 4. 343 (Neiu Kallas 12). —
Valjala (Helme) 14 H. II. 24. 506 (P. ja J. Einer 306). — Pöidi 15-17
H. II. 35. 186, 212 ja 293 (J. Keerig ja J. Ilves 110, 127 ja 171).
Runo alkaa tavallisesti kuvauksella, mitenkä Anni neito lähtee lampaita hoitamaan läävään, jossa hänen esiliinansa ja päähineensä likaantuvat, niin että hänen täytyy mennä niitä pesemään meren rannalle, esim. (7):
Ann läks lauta lambaid söötma,
Anne põll sai põrmuseks,
Anne tanu sai tahmaseks,
Ann läks merele pesemä.
Mereltä Anni näkee laivan tulevan, jonka toisinaan luulee omaisten tai
Saksan laivaksi, vaikka se onkin Venäjän laiva (5 ja 8, vrt, 14).
Mõtles oma isa laeva,
Mõtles oma ema laeva,
Oli vana väe laiva.
"Ootke, ootke Vene" j.n.e.
Ann nägi laeva tulevaa,
Mõles aga Saksa laeva,
See aga oli Vene laeva.
Venelane on muutenkin ryöstäjän tavallinen nimitys, sen määresanat verikoera (6, vrt. 3) ja vellekene (1, vrt. 2) kuvaavat vastakohtaisuudellaan siirtymistä 1600 luvulta 1700 luvulle, Ruotsin vallan alta Venäjän alamaisuuteen; samaan vaihdokseen viittaa myös muutamissa kappaleissa ryöstölaivan ilmestyminen Ruotsista (7, 11, 17).
Ryöstetty tyttö alkaa rukoilla laivan jälleen poistuessa purjeita toki pidättämään sen verran, että hän saisi vielä kerran kotipuoleensa katsahtaa (8 ja 6).