Nevan niemi on molemmissa kappaleissa muuttunut Niemen niemeksi,[594] edellisessä sitä paitsi Ylänjoki lienee väännös Nevanjoesta. Jälkimmäisessä kappaleessa on Lunastettavan neidon laulun vaikutus ilmeinen, omaisten tavarain sekä lukuun että laatuun nähden.
Sama Lunastettavan neidon runon ja laulun yhteen sulautuminen on huomattava Suomen Karjalassakin, niin esim. eräässä Suojärven kappaleessa,[595] jossa Nevanniemi on vaihdettu läheisempään paikallisnimeen Nehvonniemi Ilamantsin pitäjän Melaselän kappelissa.[596]
Kaikista sotkeutunein sekamuoto Lunastettavan neidon runoa ja laulua on vihdoin tavattu Venäjän Karjalassa. Seuraavassa kappaleessa eivät ainoasti säkeet ole sekaisin, vaan samakin säe on kahdesta aineksesta yhdistetty, kuten omaisten tavarain määrittely sekä kaksiluvulla että laatusanalla todistaa.[597]
Venäläinen veiloo (?)
Pikku tytär itkee
Venäläisen venehessä,
Karjalaisen karpasossa,
Punaparran purtelossa.
Katso taattoni matkaa
Yli meren rantaa.
"Tule taatto lunastamaan!"
— "Millä minä lunastan?"
— "On sulla kaksi kultakarva hepoa.
Pane paras panttiin."
— "Ennen luovun tytöstäni."
(Maammo — 2 maholehmää.
Veikko — 2 sotamiekkaa.
Sikko — 2 kultanieklaa.
Ämmö — 2 k. kuiria (lusikkaa).
Musikka — 2 kullaista ruplaa).
Ei siis ole ihmeteltävä, että Lönnrotinkin molemmat kokoonpanot Kantelettaressa ovat sekamuodostuksia, joista toinen (III. n:o 26) tosin enemmän runon, toinen (n:o 27) etupäässä laulun mittaa noudattaa. Edellinen perustuu pääasiallisesti Gottlundin julkaisuun. Niinkuin ensimmäisen painoksen toisintosäkeistä näkee, johtuu 5:ssä säkeessä paikannimi Yläsen niemi Yläjoesta: samoin v. 6 Kangasnientä < kangasmaata < karjanmaata.
Lunastettavan neidon sekä runo että laulu esiintyvät kuitenkin myös Venäjän Karjalassa toisistaan erillään ynnä muissa yhteyksissä. Laulun alkusäkeet ovat joskus[598] liittyneet Veneesen pyrkivän neidon runoon (vrt. Kant. III n:o 28 "Neiti lepetissä")
Neiti istui klevetissä,
Itkee ja huokuu,
Kätösiään katkoo,
Sormusiaan murtelee.
Katsoi ylös, katsoi alas:
Ylähänä päivä paistoi,
Alahana veno juoksi.
"Taattoni tulee
Pitkin meren rantaa;
Ota taatto venoseen!"
— "En ota, enkä tieäkänä.
Maammos jäleltä tulee,
Maammos on vene viekkahampi" j.n.e.
Toinen muodostus Veneesen pyrkivän neidon runoa on Lunastettavan neidon runoon usein sekaantunut ja tämän edelle on sitä paitsi joskus jälleen liittynyt Myödyn neidon runo, esim.[599]
(Paimenessa käynti — yrkä — kodin kuvaus — kauppahinnan ilmoitus ja kirous).
Neitonen kujertelevi
Sulkkuparran suun eessä,
Kultaparran parmahilla,
Venosessa vierahassa,
Karpasossa Karjalaisen.
Näki taattonsa vesillä:
"Tule taatto lunnahille!"
— "Enpä joua tyttö raukka;
Lohi kultainen kutevi
Kultaisissa kupluskoissa."
Itse eellehen menevi,
Näki veikkonsa vesillä,
Emon lapsen lainehilla:
"Tules veikko lunnahille!"
— "Enpä joua sikko kulta;
Säynäs kultainen" j.n.e.
"Tule maammo" — "Siika" —
"Tules sikko lunnahille."
— "Millä minä lunastan?"
"On sulla sinervä uuhi
Sinun pääsi päästimeksi,
Sinun pääsi keritsimeksi."
Niin sanoi siitä:
"Polen poikki uuen purren
Halki haapasen" j.n.e.